Erland Josephson

ruotsalainen näyttelijä, ohjaaja, kirjailija ja teatterinjohtaja

Erland Josephson (15. kesäkuuta 1923 Tukholma25. helmikuuta 2012[1] Tukholma) oli ruotsalainen, juutalaista syntyperää oleva näyttelijä, ohjaaja, kirjailija ja teatterinjohtaja. Josephsonin näyttelijäntyö oli psykologisesti terävää, ja hän sai usein esittää kyynikkoa tai intellektuellia. Hänen tunnetaan erityisesti rooleistaan Ingmar Bergmanin ohjaamissa elokuvissa.[2]

Erland Josephson vuonna 1965.

Elokuva- ja teatteriura

muokkaa

Erland Josephsonin ammatillinen yhteistyö Ingmar Bergmanin kanssa kesti yli 60 vuotta – Bergman ei ehtinyt työskennellä kenenkään muun kanssa yhtä kauan. He kohtasivat ensimmäistä kertaa jo 1930-luvun lopulla, kun Josephson oli vasta teini-ikäinen. Bergman ohjasi nuorukaista ensimmäistä kertaa 1940 näytelmässä Venetsian kauppias, jossa tällä oli Antonion rooli. Josephson näyttäytyi myös Bergmanin varhaisessa elokuvassa Elämän sateessa (1946), mutta merkittävimmät Bergman-roolinsa hän teki vasta vanhemmalla iällä. Erityisen tunnettu on pääosa aviomiehenä televisiosarjassa Kohtauksia eräästä avioliitosta (1973). Vanhemmiten Josephsonin ja Bergmanin ystävyys syveni, niin että oli luonnollista, että Bergmanin kirjoittamassa ja Liv Ullmannin ohjaamassa televisioelokuvassa Uskoton (2000) Josephsonilla on rooli ystävänsä alter egona: Bergman-nimisenä tapahtumien tarkkailijana. Bergmanin viimeisessä elokuvaohjauksessa, televisiolle tuotetussa Sarabandissa (2003), Josephson niin ikään näyttelee pääosassa. Tämänkin jälkeen Bergman ohjasi Josephsonia vielä teatterissa.[3]

Josephson käsikirjoitti Bergmanin kanssa tämän ensimmäisen värielokuvan Puhumattakaan naisista (1964). Kun Bergman erosi Ruotsin päänäyttämön Dramatenin johtajan paikalta, Josephson otti tuon tuulisen viran vastaan ja hoiti sitä aina vuoteen 1975.[4]

Josephson pysyi pitkään näyttelijänä Ruotsin maaperällä. Hänen ensimmäinen kansainvälinen roolinsa oli vuonna 1977 italialaisen Liliana Cavanin elokuvassa Hyvän ja pahan tuolla puolen, jossa hän esitti pääosaa filosofi Friedrich Nietzschenä. 1980-luvulla Josephson näytteli kahdessa Andrei Tarkovskin loppukauden elokuvassa.

Kirjailijana

muokkaa

Kirjailijanuransa Josephson aloitti runoilijana 1940-luvun puolivälissä. Hän kirjoitti myös muun muassa romaaneja, novellikokoelmia, näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia.[5] Hänen useista kirjailijana saavuttamistaan palkinnoista mainittakoon Svenska Dagbladetin kirjallisuuspalkinto vuodelta 1957.

Filmografia

muokkaa

Ingmar Bergmanin ohjaamat elokuvat

muokkaa

Andrei Tarkovskin ohjaamat elokuvat

muokkaa

Muita elokuvia

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Erland Josephson är död 26.2.2012. Svt.se. Viitattu 26.2.2012. (ruotsiksi)
  2. Nationalencyklopedin: Josephson, Erland. Viitattu 15.12.2008.
  3. Erland Josephson. Ingmar Bergman Face to Face[vanhentunut linkki], s. 1. Viitattu 15.12.2008.
  4. Erland Josephson. Ingmar Bergman Face to Face[vanhentunut linkki], s. 3. Viitattu 15.12.2008.
  5. Erland Josephson. Bergmanorama (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 15.12.2008.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Paavilainen, Liisa: ”Erland Josephson – Andrei Tarkovskin vaikutuksen alaisena”. Filmihullu 2/2019.

Aiheesta muualla

muokkaa