Jean Casimir-Perier

Jean Paul Pierre Casimir-Perier (8. marraskuuta 1847 Pariisi11. maaliskuuta 1907 Pariisi)[1] oli ranskalainen poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä vuosina 1893–1894 ja presidenttinä 1894–1895.

Jean Casimir-Perier
Ranskan presidentti
Pääministeri Charles Dupuy
Edeltäjä Sadi Carnot
Seuraaja Félix Faure
Ranskan pääministeri
Presidentti Sadi Carnot
Edeltäjä Charles Dupuy
Seuraaja Charles Dupuy
Henkilötiedot
Syntynyt8. marraskuuta 1847
Pariisi, Ranska
Kuollut11. maaliskuuta 1907 (59 vuotta)
Pariisi, Ranska
Puoliso Hélène Casimir-Perier
Tiedot
Puolue Opportunistiset tasavaltalaiset

Jean Casimir-Perier oli heinäkuun monarkian aikana pääministerinä toimineen Casimir Périerin pojanpoika. Casimir-Perier palveli vapaaehtoisena Ranskan–Saksan sodassa ja yleni kapteeniksi. Hän aloitti poliittisen uransa vuonna 1871 sisäministerinä toimineen isänsä Auguste Casimir-Perierin sihteerinä.[2] Hänet valittiin Ranskan edustajainkamariin 1876 Auben edustajana ja hän liittyi vasemmistolaisten tasavaltalaisten ryhmään.[1] Seuraavana vuonna Casimir-Perier oli Jules Dufauren hallituksessa opetusministeriön alivaltiosihteerinä. Kun laki Orléansin suvun prinssien erottamisesta Ranskan armeijasta tuli käsittelyyn vuonna 1883, Casimir-Perier erosi edustajainkamarista, sillä hän katsoi sukunsa siteiden Orléanseihin ja omien tasavaltalaisten mielipiteittensä olevan sovittamattomassa ristiriidassa. Hänet kuitenkin valittiin saman tien uudelleen ja hän oli Jules Ferryn hallituksessa sotaministeriön alivaltiosihteeri.[2]

Vuosina 1890–1892 Casimir-Perier oli edustajainkamarin varapuhemiehenä ja 1893 puhemiehenä. Hän kokosi joulukuussa 1893 hallituksen, joka kaatui seuraavan vuoden huhtikuussa. Casimir-Perier valittiin kesäkuussa 1894 uudelleen puhemieheksi ja 27. päivänä samassa kuussa Sadi Carnot’n murhan jälkeen uudeksi presidentiksi. Presidenttinä hän joutui pian vasemmiston hyökkäysten kohteeksi, mihin vaikutti kiivaita mielipiteitä nostattanut Dreyfus-skandaali. Presidenttiä panetellut toimittaja Alfred Gérault-Richard tuomittiin herjauksesta, mutta edustajainkamari vapautti hänet. Casimir-Perier koki tämän niin nöyryyttäväksi, että hän erosi presidentin virasta 15. tammikuuta 1895 vain puolen vuoden jälkeen. Peusteluksi erolle hän ilmoitti menettäneensä todellisen vallan.[1][2] Eronsa jälkeen Casimir-Perier jätti politiikan ja toimi kaivosyhtiö Anzinin toimitusjohtajana.[1] Hän toimi myös hyväntekeväisyysjärjestöissä. Alfred Dreyfusin toisessa oikeudenkäynnissä Rennesissä vuonna 1899 hän todisti Dreyfusin hyväksi.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d Jean Casimir-Périer (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 4.8.2013.
  2. a b c d Nordisk familjebok (1915), s. 481–483 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 4.8.2013.

Aiheesta muualla

muokkaa