Maksimilian I Joosef

Maksimilian Joosefin isä oli Pfalzin vaaliruhtinaskuntaa hallinneeseen Wittelsbachin hallitsijasukuun kuulunut pfalzkreivi ja Pfalz-Zweibrücken-Birkenfeldin herttua Fredrik Mikael. Hänen äitinsä oli suvun toiseen haaran kuulunut Maria Franziska von Pfalz-Sulzbach.^[1][2]

Nuorena Maksimilian Joosef palveli Ranskan armeijassa, jossa hän sai vuonna 1777 everstin ja vuonna 1778 maréchal de campin sotilasarvon. Hän erosi armeijasta Ranskan vallankumouksen jälkeen. Hän peri vuonna 1795 pojattomana kuolleelta isoveljeltään Kaarle II Augustilta Zweibrücken-Birkenfeldin herttuan arvon.^[1][2]

Kun hänen kaukainen sukulaisensa, Pfalzin ja Baijerin vaaliruhtinas Kaarle Teodor kuoli vuonna 1799 ilman perillisiä ja tämän koko sukuhaara sammui, Maksimilian Joosefista tuli Baijerin vaaliruhtinas Maksimilian IV. Hän peri samalla myös Pfalzin vaaliruhtinaan sekä Jülichin ja Bergin herttuan arvot. Nämä alueet olivat tuolloin osittain Ranskan ja osittain Itävallan miehittämät.^[1][2]

Maksimilian Joosef liittyi vuonna 1799 Itävallan painostuksesta sotaan Napoleonin Ranskaa vastaan. Hän kuitenkin teki vuonna 1801 Ranskan kanssa erillisrauhan, jossa hän luopui perintömaistaan Reinin länsipuolella ja sai hyvityksenä lupauksen kompensaatiosta. Napoleon palkitsi hänen uskollisuutensa liittämällä hänen valtakuntaansa vuonna 1803 Würzburgin, Bambergin, Freisingin ja Augsburgin ruhtinaspiispakunnat, vuonna 1805 Ansbachin ja vuonna 1809 osia läntisestä Itävallasta. Joulukuussa 1805 allekirjoitetussa Pressburgin rauhassa Baijeri korotettiin kuningaskunnaksi ja Maksimilian Joosef kruunautti itsensä kuninkaaksi 1. tammikuuta 1806 nimellä Maksimilian I.^[1][2]

Hän pysyi Ranskan liittolaisena Napoleonin sodissa, osallistui Reinin liittoon ja lähetti 30 000 miestä Napoleonin Venäjän-sotaretkelle vuonna 1812. Ranskan sotaonnen käännyttyä Maksimilian Joosef vaihtoi puolta ja liittoutui lokakuussa 1813 Itävallan kanssa sillä ehdolla, että saisi pitää kuningaskuntansa. Hän joutui palauttamaan joitain alueita Itävallalle 1814 ja 1816, mutta sai vastineeksi Napoleonin sotien jälkeisissä rauhanjärjestelyissä takaisin Reinin länsipuolisia alueita.^[1]

Maksimilian I Joosef oli aikanaan Saksan vapaamielisimpiä hallitsijoita. Hän antoi jo vuonna 1808 Baijerille perustuslain, ja korvasi sen toukokuussa 1818 uudella perustuslailla, jonka yhteydessä perustettiin muun muassa kaksikamarinen parlamentti. Hän kehitti ja modernisoi Baijerin hallintoa yhdessä luotetun ministerinsä Maximilian von Montgelasin kanssa, kunnes erotti tämän vuonna 1817 poikansa, kruununprinssi Ludvigin pyynnöstä.^[1][2] Maksimilian Joosef perusti myös kuninkaallisen Münchenin taideakatemian vuonna 1808.^[2]

Maksimilian Joosefin puoliso oli vuodesta 1785 Hessen-Darmstadtin prinsessa Augusta Vilhelmina ja tämän kuoltua vuodesta 1797 Badenin prinsessa Karolina. Maksimilian Joosefin seuraajaksi tuli hänen poikansa Ludvig I. Vanhimman tyttärensä Amalia Augustan kuningas naitti Italian varakuninkaana toimineelle Napoleonin poikapuolelle Eugène de Beauharnaisille.^[2]

Nuoremmista tyttäristä Karoline Augusta nai ensin Württembergin kruununprinssi Vilhelmin ja sitten Itävallan keisari Frans I:n, Elisabeth Ludovika Preussin kuningas Fredrik Vilhelm IV:n, Amalia Augusta Saksin kuningas Juhanan, Sofia Itävallan arkkiherttua Frans Kaarlen ja Maria Anna Saksin kuningas Fredrik August II:n.^[3]

Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Hessen-Darmstadtin prinsessa Augusta Wilhelmine (1765–1796), joka oli Hessen-Darmstadtin prinssi Georg Vilhelmin ja kreivitär Maria Louise Albertine von Leiningen-Falkenburg-Dagsburgin tytär. He avioituivat 30. syyskuuta 1785 Darmstadtissa.

Heille syntyi viisi lasta:

• Ludvig I Baijerin kuningas (25. elokuuta 1786 – 29. helmikuuta 1868) avioitui Therese Saksi-Hildburghausenin kanssa
• Prinsessa Augusta Amalia Ludovika (21. kesäkuuta 1788 – 13. toukokuuta 1851) avioitui Leuchtenbergin herttua Eugène de Beauharnais'n kanssa; heille syntyi seitsemän lasta, joista monet avioituivat eurooppalaisiin kuningashuoneisiin
• Prinsessa Amalia Maria Augusta (9. lokakuuta 1790 – 24. tammikuuta 1794) kuoli 3-vuotiaana
• Prinsessa Karoline Augusta (8. helmikuuta 1792 – 9. helmikuuta 1873) avioitui 1808 Württembergin kruununprinssi Vilhelm I:n kanssa, avioliitto mitätöitiin 1814 ja vuonna 1816 Itävallan keisari Frans II:n kanssa, liitto oli lapseton.
• Prinssi Karl Theodor Maximilian (7. heinäkuuta 1795 – 16. elokuuta 1875), avioitui morganaattisesti Marie-Anne-Sophie Petinin kanssa

Maksimilianin toinen puoliso oli Badenin prinsessa Karoline (1776–1841), joka oli Badenin rajakreivi Karl Ludwigin ja Hessen-Darmstadtin prinsessa Amalien tytär. He avioituivat 9. maaliskuuta 1797 Karlsruhessa.

Heille syntyi kahdeksan lasta, joista aikuisiksi eli viisi tytärtä, joista neljä oli kaksosia:

• Kuolleena syntynyt poika (5. syyskuuta 1799)
• Prinssi Maximilian Joseph Karl Friedrich (28. lokakuuta 1800 – 12. helmikuuta 1803), kuoli 2-vuotiaana
• Prinsessa Elisabeth Ludovika ("Elise") (13. marraskuuta 1801 – 14. joulukuuta 1873) Amalia Augustan kaksoissisar, avioitui Preussin kuningas Fredrik Vilhelm IV:n kanssa, liitto oli lapseton
• Prinsessa Amalia Augusta (13. marraskuuta 1801 – 8. marraskuuta 1877) Elisabeth Ludovikan kaksoissisar, avioitui Saksin kuningas Juhana I:n kanssa
• Prinsessa Maria Anna Leopoldine (27. tammikuuta 1805 – 13. syyskuuta 1877) Sophien kaksoissisar, avioitui Saksin kuningas Fredrik August II:n kanssa
• Prinsessa Sophie Friederike Dorothea (27. tammikuuta 1805 – 28. toukokuuta 1872) Marie Annan kaksoissisar. Avioitui Itävallan arkkiherttua Franz Karlin kanssa; heidän lapsiaan olivat Itävallan keisari Frans Joosef I:n ja Meksikon keisari Maksimilian I
• Prinsessa Ludovika Vilhelmine (30. elokuuta 1808 – 25. tammikuuta 1892) avioitui Baijerin herttua Maximilian Josephin kanssa, heidän tyttärensä oli Itävallan keisarinna Elisabet
• Prinsessa Maximiliana Josefa Karoline (21. heinäkuuta 1810 – 4. helmikuuta 1821), kuoli 10-vuotiaana

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maksimilian I Joosef Wikimedia Commonsissa