Merovingit

frankkien hallitsijasuku

Merovingit olivat frankkilainen kuningassuku, joka hallitsi vaihtelevan kokoista frankkien valtakuntaa nykyajan Länsi-Saksan, Belgian ja Ranskan alueilla vuosina 476750. Heitä pidetään Ranskan ensimmäisenä kuningassukuna.[1] Tuona aikana vallinnutta aikakautta on Länsi-Euroopassa kutsuttu merovingien mukaan merovingiajaksi. Merovingejä seurasivat frankkihallitsijoina karolingit.

Frankkien valtakunnan perustaja Klodvig 1700-luvun pronssireliefissä.

Merovingit saivat nimensä Merovechiltä, joka oli saalilaisten frankkien johtaja noin 447–457 ja löi visigootit, saksit ja alemannit. Hänen poikansa Kilderik I hallitsi yhtä saalilaisheimoa Tournain kaupungissa. Kilderikin poika Klodvig yhdisti ensin kaikki saalilaiset frankit. Sen jälkeen hän liitti alueisiinsa ripuaaristen frankkien ja alemannien alueet ja sai lopulta hallintaansa lähes koko Gallian, lukuun ottamatta Burgundia ja Provencea. Klodvig kääntyi vaimonsa Klotilden kannattamaan kristinuskoon joko vuonna 496 tai 506. Klodvigin kuollessa 511 valtakunta jaettiin saalilaisen lain mukaan neljään osaan hänen pojilleen.[1][2] Tämä jakamistraditio säilyi kaksi seuraavaa vuosisataa, ja frankkien laaja valtakunta jakautui useampiin pienempiin kuningaskuntiin, jotka kilpailivat keskenään. Itäinen kuningaskunta oli Austrasia, pääkaupunkinaan Metz. Läntinen kuningaskunta oli nimeltään Neustria, jonka pääkaupunki oli aluksi Soissons ja myöhemmin Pariisi. Valtakunnan eteläosissa oli Burgundin kuningaskunta. Muutamat merovingikuninkaat, kuten Klotar I ja Dagobert I, onnistuivat yhdistämään koko valtakunnan valtansa alle, mutta myöhemmät kuninkaat olivat enää nukkehallitsijoita, sillä he menettivät vähitellen lähes kaiken valtansa major domuksille, kuningaskuntien mahtaville käskynhaltijoille.[1]

Merovingien valta perustui myyttisiin sukujuuriin (merovingit väittivät polveutuvansa muun muassa Nooasta ja troijalaisista) ja käsitykseen heidän nauttimastaan Jumalan suosiosta, jota lisäsi merovingien sotilaallinen menestys. Merovingikuningas hallitsi sodasta saatua ryöstösaalista, johon kuuluivat sekä irtain omaisuus että maat väestöineen, ja oli vastuussa sen jakamisesta kannattajilleen. Kuninkaat jakoivat maata vasalleilleen, jotka vastineeksi huolehtivat alueen puolustamisesta, hallinnosta ja oikeudenkäytöstä ja kokosivat armeijoita kuninkaan käyttöön.

Merovingien aikana (511) luotiin saalilainen laki, johon Ranskassa vedottiin vielä Valois-dynastian aikana perimysjärjestyskysymyksessä.

Lähteet

muokkaa
  • Rantala, Risto (toim.): Perustieto. Akateemisen tietosanakirja. Otava 1993. ISBN 951-1-12579-6

Viitteet

muokkaa
  1. a b c Merovingian dynasty Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 30.6.2019. (englanniksi)
  2. Rantala 1993, s. 564

Aiheesta muualla

muokkaa