Rajiv Gandhi

intialainen poliitikko

Rajiv Ratna Gandhi (hindiksi राजीव गाँधी, Rājīv Gāṃdhī hi-RajivGandhi.ogg [ˈrɑːdʒiːv ˈɡaːndʱi] (ohje), 20. elokuuta 1944 Bombay, Bombayn presidenttikunta, Britannian Intia21. toukokuuta 1991 Sriperumbudur, Tamil Nadu, Intia) oli Indira ja Feroze Gandhin ensimmäinen poika, josta tuli Intian pääministeri äitinsä kuoleman jälkeen[1] 31. lokakuuta 1984. Gandhi toimi virassa 2. joulukuuta 1989 asti.

Rajiv Gandhi
Intian pääministeri
Presidentti Zail Singh
R. Venkataraman
Edeltäjä Indira Gandhi
Seuraaja Vishwanath Pratap Singh
Kansanedustaja
1981–1991
Vaalipiiri Amenthi
Henkilötiedot
Syntynyt20. elokuuta 1944
Bombay, Bombayn presidenttikunta, Britannian Intia
Kuollut21. toukokuuta 1991 (46 vuotta)
Sriperumbudur, Tamil Nadu, Intia
Puoliso Sonia Gandhi (vih. 1968; k. 1991)
Lapset Rahul Gandhi
Priyanka Gandhi
Tiedot
Puolue Intian kongressipuolue
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Gandhi opiskeli Imperial Collegessa ja Cambridgen yliopistossa tekniikkaa. Hän suoritti lentolupakirjan Intiassa, tarkoituksenaan luoda työuransa lentäjänä, mutta hän lähti politiikkaan pikkuveljensä Sanjay Gandhin kuoltua lento-onnettomuudessa vuonna 1980. Hänet valittiin parlamentin alahuoneeseen eli Lok Sabhaan vuonna 1981. Rajiv Gandhi oli naimisissa Englannissa tapaamansa italialaisen Sonia Mainon kanssa.[1]

Gandhia pidettiin yleisesti äitinsä seuraajana. Kun sikhiturvamiehet murhasivat Indira Gandhin, Kongressipuolueen johto valitsi nopeasti Rajiv Gandhin hänen seuraajakseen.[1] Murhan jälkeen sikhien vastaisessa vainossa surmattiin 5 000 ihmistä, jonka hiljaisesta hyväksymisestä monia Kongressipuolueen poliitikkoja syytettiin. Rajiv Gandhi kommentoi väkivaltaa: ”Kun suuri puu kaatuu, maa tärisee.”[2][3] Seuranneissa uusissa vaaleissa Kongressipuolue sai historian suurimman voiton sympatiasyistä.

Gandhin politiikka oli huomattavasti äitiään vähemmän sosialistista. Hän avasi kahdenväliset välit Yhdysvaltoihin, joka oli suhtautunut Intiaan ja sen läheiseen suhteeseen Neuvostoliiton kanssa epäilevästi. Valtion tukea etenkin tieteeseen, teknologiaan ja niihin liittyviin teollisuudenhaaroihin lisättiin. Vastaavasti laskettiin tietokoneiden, ilmailun ja viestinnän tuontitulleja. Vuonna 1986 hallitus ilmoitti suuresta koulutuspolitiikan uudistuksesta.

Punjabin alueella aloitettiin laaja militanttien vastainen operaatio ja alue asetettiin sotatilaan. Hänen hallituksensa yritti neuvotella Sri Lankan hallituksen ja Tamilitiikerien (LTTE) välejä ja vuoden 1987 rauhansopimuksen jälkeen alueella saapui intialaisia rauhanturvaajia. Epäluottamus johti kuitenkin taisteluihin, jossa kuoli yli 1 000 intialaista sotilasta ja Gandhi joutui vetämään loput pois.

Ennen vuoden 1989 vaaleja Rajiv Gandhia ja hänen lähipiiriään syytettiin sekaantumisesta Bofors-skandaaliin ja korruptioon ja puolue hävisi vaalit marraskuussa 1989.

Itsemurhapommittaja Thenmuli Rajaratnam (alias Dhanu) tappoi Gandhin tämän vaalikampanjamatkalla Sriperumbudurissa, Tamil Nadussa. Iskusta syytetään tamilien LTTE-järjestöä. Gandhin turvamiehiä oli merkittävästi vähennetty pääministerikauden jälkeen.[4]

Rajiv Gandhin kuoleman jälkeen Kongressipuolue palasi valtaan vuoden 1991 vaaleissa. Vuonna 1998 Intian oikeuslaitos tuomitsi 26 tamilisissiä salaliitosta Gandhin murhassa. Syytteet Gandhia vastaan Bofors-jutussa hylättiin 2004.[5]

Vuonna 1998 Rajiv Gandhin leskestä Sonia Gandhista tuli Kongressipuolueen puheenjohtaja.

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa