Vic Wilcox
Victor George Wilcox (6. marraskuuta 1912 Willesden, Lontoo – 29. huhtikuuta 1989 Henderson, Auckland) oli uusiseelantilainen kommunistivaikuttaja. Hän toimi Uuden-Seelannin kommunistisen puolueen pääsihteerinä vuodesta 1951.[1]
Tausta ja varhaiset vaiheet
muokkaaWilcox muutti perheineen Uuteen-Seelantiin vuonna 1923 tai 1924. Hän kävi koulua Takapuna Grammar Schoolissa vuosina 1927–1929. Tämän jälkeen hän työskenteli maanviljelijänä ja oli vuosina 1936–1939 Uuden-Seelannin maanviljelijäliiton Waihararan paikallistoimiston sihteeri. Laman aikana Wilcox omaksui radikaaleja ideologisia ajatuksia ja alkoi nähdä Neuvostoliiton esikuvana. Vuonna 1933 hän perusti International Association of Friends of the Soviet Union -kattojärjestön sivutoimiston Waihararaan. Vuonna 1934 hän liittyi Uuden-Seelannin kommunistiseen puolueeseen. Wilcox muutti vuonna 1939 Aucklandiin, jossa hän suoritti opintoja Aucklandin yliopistossa valmistumatta. Vuonna 1940 Wilcox palkattiin sihteeriksi puolueensa Aucklandin-piirikomiteaan. Hän meni 21. kesäkuuta 1940 naimisiin Ann Richardsin kanssa. Pariskunnalle syntyi tytär. Wilcox palveli Uuden-Seelannin kuninkaallisissa ilmavoimissa toukokuusta 1942 lokakuuhun 1943. Hän kuului puolueensa kansalliseen komiteaan vuodesta 1941 ja pääsi puolueen varainhoitajaksi vuona 1946. Hänestä tuli maorijohtaja Te Puea Hērangin tukija ja yhteistyökumppani.[1]
Toiminta kommunistisen puolueen pääsihteerinä
muokkaaWilcox valittiin vuonna 1951 Uuden-Seelannin kommunistisen puolueen pääsihteeriksi Sid Scottin seuraajana. Scott ja Wilcox olivat kilpailijoita, joiden välillä vallitsi ideologinen kahtiajako. Kiistaa herättivät varsinkin Nikita Hruštšovin irtautuminen stalinismista ja Unkarin kansannousun tukahduttaminen. Wilcoxin koettiin tukahduttavan puolueen sisäistä keskustelua, minkä seurauksena muun muassa Sid Scott lähti puolueesta. Wilcox vieraili kansainvälisessä kommunistipuolueiden tapaamisessa Moskovassa marraskuussa 1960. Seuraavina vuosina hän teki useita matkoja Kiinaan maan kommunistipuolueen vieraana. Hän osallistui korkean tason tapaamisiin Mao Zedongin, Deng Xiaopingin ja Zhou Enlain kanssa. 25. toukokuuta 1963 Wilcox allekirjoitti Kiinan kommunistisen puolueen kanssa yhteisen julkilausuman, jonka myötä Uuden-Seelannin kommunistinen puolue asemoitui vahvasti Kiinalle myötämieliselle linjalle. Huomattava osa Uuden-Seelannin kommunistisen puolueen jäsenistä erosikin puolueesta vuosina 1963–1966 ja siirtyi Neuvostoliittoa myötäilleeseen Socialist Unity Partyyn.[1]
Wilcoxin johtama puolue kuului Albanian työn puolueen kanssa Kiinan läheisimpiin kansainvälisiin tukijoihin, mikä johti Wilcoxin huomattavaan kansainväliseen profiloitumiseen. Kiina levitti kansainvälisesti hänen kirjoituksiaan. Uudessa-Seelannissa Wilcoxin suosio oli kuitenkin vähäistä. Hän oli kuudesti ehdolla Uuden-Seelannin parlamenttiin vuosina 1946–1963, mutta sai harvoin enemmän kuin muutamia satoja ääniä. Vuonna 1947 hän kuitenkin sai Aucklandin kaupunginvaltuustoon ehdokkaana ollessaan yli 3 000 ääntä.[1]
Kiinan ja Albanian riitaantuminen sekä Maon kuoleman jälkeiset muutokset heijastuivat Uuden-Seelannin kommunistiseen puolueeseen. Wilcox tuomitsi Albanian työn puolueen. Muut merkittävät Uuden-Seelannin kommunistisen puolueen vaikuttajat katsoivat Kiinan Maon kuoltua hylänneen opillisen puhtauden. He syyttivät Wilcoxia Kiinan uusien johtajien seuraamisesta. Hän sai vastustajiltaan syytöksiä myös vallan väärinkäytöksistä, työn välttelystä terveyssyiden verukkeella ja alkoholin liiallisesta kulutuksesta. Maaliskuussa 1977 Wilcox erotettiin kaikista vastuutehtävistään puolueessa. Vuonna 1978 hänet erotettiin puolueen jäsenyydestä.[1]
Myöhemmät vaiheet
muokkaaWilcox jatkoi poliittisesti samanmielisten kanssa toimintaa New Zealand China Societyssa, josta ei kuitenkaan tullut merkityksellistä toimijaa. Hän kuoli syöpään kotonaan huhtikuussa 1989.[1]