Wikipedia
Katso artikkeli Häpeä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

häpeä (15)

  1. paheksuttavasta teosta tai riittämättömyyden tai huonommuuden kokemuksesta johtuva negatiivinen tunne
  2. asia, joka tuottaa häpeän tunnetta tai kunnian menetyksen, häväistys
    Suomen jalkapallomaajoukkueen taso on kansallinen häpeä. (Jari Tervo)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhæpeæ/
  • tavutus: hä‧pe‧ä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi häpeä häpeät
genetiivi häpeän häpeiden
häpeitten
(häpeäin)
partitiivi häpeää
häpeätä
häpeitä
akkusatiivi häpeä;
häpeän
häpeät
sisäpaikallissijat
inessiivi häpeässä häpeissä
elatiivi häpeästä häpeistä
illatiivi häpeään häpeisiin
häpeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi häpeällä häpeillä
ablatiivi häpeältä häpeiltä
allatiivi häpeälle häpeille
muut sijamuodot
essiivi häpeänä häpeinä
translatiivi häpeäksi häpeiksi
abessiivi häpeättä häpeittä
instruktiivi häpein
komitatiivi häpeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo häpeä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1] < kantagermaanin *hawiþa-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Rinnakkaismuodot
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

häpeäkulttuuri, häpeämerkki, häpeämurha, häpeäntunne, häpeäpaalu, häpeäpenkki, häpeäpilkku, häpeärangaistus, häpeätahra

Idiomit

muokkaa
  • hopea on / ei ole häpeä
    1. sanonnalla ilmaistaan, että ainoastaan koko kilpailun voitolla on merkitystä tai käänteisesti, että myös muut sijat ovat hyviä saavutuksia

Aiheesta muualla

muokkaa
  • häpeä Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 267, 3879 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.