Kalle Summanen

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 14. elokuuta 2024 kello 13.48 käyttäjän Pihamies (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 14. elokuuta 2024, perustui tähän versioon.
Kalle Summanen.

Kalle Bernhard Summanen (s. 10. syyskuuta 1887 Juva)[1] oli suomalainen puolue- ja ammattiyhdistystoimitsija. Hän siirtyi sisällissodan jälkeen sosialidemokraateista Suomen sosialistisen työväenpuolueen (SSTP) riveihin ja sai poliittisen toimintansa vuoksi pitkän vankeustuomion. Summanen vapautettiin Suomen ja Neuvostoliiton välisen vankien vaihdon yhteydessä 1926. Hän asui loppuelämänsä Neuvostoliitossa työskennellen muun muassa opettajana ja toimittajana.

Elämä

Juvan Männynmäessä syntynyt Summanen asui pitkään Sulkavalla, jossa hän työskenteli muun muassa kirvesmiehenä. Summanen liittyi Sulkavan työväenyhdistykseen vuonna 1910 ja toimi myöhemmin sen puheenjohtajana.[1] Vuonna 1916 Summanen työskenteli sosialidemokraattisen nuorisopiirin puhujana Savonlinnassa,[2] kunnes siirtyi keväällä 1917 Suomen Sahatyöväen Liiton järjestäjäksi Ouluuun.[3] Syksyllä Summanen kierteli Länsi-Lapissa, jossa hän opasti työväestöä työväen järjestyskaartien muodostamisessa.[3] Yleislakon aikana Summanen osallistui Oulun työväenneuvoston jäsenenä poliisiaseman valtaukseen ja poliisimestarin erottamiseen. Lakon jälkeen hän oli mukana niin sanotussa Kittilän kapinassa, jonka yhteydessä surmattiin kruununvouti A. H. Sandström. Summasen väitettiiin myös johtaneen aseistautunutta joukkoa, joka vapautti poliisivankilasta surmasta vangitut työmiehet. Sisällissotaan Summanen ei osallistunut, mutta hänet vangittiin helmikuussa 1918 Kärsämäessä ja vietiin Oulun vankileirille. Summanen sai valtiorikosoikeudelta 12 vuoden kuristushuonetuomion edellisen syksyn tapahtumista. Hänet armahdettiin ehdonalaiseen tammikuussa 1920.[1]

Vapautumisensa jälkeen Summanen valittiin SSTP:n piirisihteeriksi Poriin. Helmikuussa 1921 hänet tuomittiin neljäksi kuukaudeksi vankeuteen kiihotuskirjallisuuden levittämisestä.[4] Seuraavana kesänä Summanen toimi puoluesihteeri Arvo ”Poika” Tuomisen sijaisena tämän ollessa Neuvosto-Venäjällä.[5] Summanen sai seuraavan vankeusrangaistuksensa kesäkuussa 1922, jolloin korkein oikeus vahvisti kahden vuoden kuritushuonetuomion Kodisjoen työväentalolla pidetystä puheesta. Kokonaispituudeksi tuli lähes seitsemän vuotta, kun tuomioon yhdistettiin vanha ehdonalainen.[6] Summanen oli myös syytettynä niin sanotussa Pietarinkävijäin jutussa, jossa hänen epäiltiin kesällä 1921 osallistuneen Kominternin kongressiin Moskovassa sekä SKP:n salaiseen puoluekokoukseen Pietarissa. Turun hovioikeus kuitenkin hylkäsi syytteet.[7] Tuomisen mukaan Summanen oli SSTP:n nokkamiehistä ainoa, joka laverteli puolueen asioista nuoren juristin Urho Kekkosen kuulustellessa häntä.[5]

Summanen vapautui Tammisaaren pakkotyölaitoksesta kesäkuussa 1926 Suomen ja Neuvostoliiton vaihtaessa vankeja. Armahduksen edellytyksenä oli luopuminen Suomen kansalaisuudesta ja muutto Neuvostoliittoon.[8] Summanen asettui aluksi Leningradiin, jossa hän vaikutti muun muassa Leningradin proletaarikirjailijoiden yhdistyksen suomalaisessa osastossa.[9] Vuodesta 1933 lähtien Summanen työskenteli opettajana Petroskoissa.[10] Summanen onnistui välttämään Stalinin vainot ja talvisodan sytyttyä hänet pestattiin toimittajaksi Terijoen hallituksen mediatiimiin.[11] Summasen myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.

Perhe

Kalle Summasen puoliso oli Katri Ihalainen. Heidän poikansa oli runoilija Taisto Summanen.[10]

Lähteet

  1. ↑ a b c Valtiorikosylioikeuden akti 2218 – Summanen, Kalle Bernhard Kallenpoika Valtiorikosylioikeuden aktit. 5.8.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 14.8.2024.
  2. ↑ Nuorisoliike | Savonlinnan sos.-dem. nuorisopiirijärjestön puhujaksi. Työmies, 30.9.1916, nro 263, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.8.2024.
  3. ↑ a b Tukkiliikkeestä kommunismiin : Lapin työväenliikkeen radikalisoituminen ennen ja jälkeen 1918, s. 109, 153. Väitöskirja. Tampere: Tampere University Press, 2009. ISBN 978-951-44757-4-0. Teoksen verkkoversio (PDF).
  4. ↑ Kalle Summanen vapautettu. Vapaus, 29.4.1921, nro 46, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.8.2024.
  5. ↑ a b Tuominen, Arvo: Maan alla ja päällä, s. 183–184. Helsinki: Tammi, 1958.
  6. ↑ Laitilassa agiteeranneen kommunisti Summasen tuomio lopullisesti vahvistettu. Uudenkaupungin Sanomat, 27.6.1922, nro 68, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.8.2024.
  7. ↑ N.s. Pietarinkävijäin juttu. Suomen Sosialidemokraatti, 29.12.1923, nro 302, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.8.2024.
  8. ↑ Saarela, Tauno: Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930, s. 460. Historiallisia tutkimuksia 122. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. Teoksen verkkoversio (PDF).
  9. ↑ Ylikangas, Mikko: Rivit suoriksi! Kaunokirjallisuuden poliittinen valvonta Neuvosto-Karjalassa 1917–1940, s. 161. Väitöskirja. Helsinki: Aleksanteri-instituutti, 2004. ISBN 952-10205-9-8.
  10. ↑ a b Tšikina, N. V.: Taisto Summanen. Karjalan tasavalta 2021. Suomalais-ugrilaiset kirjastot. Viitattu 14.8.2024.
  11. ↑ Rentola, Kimmo: Kenen joukoissa seisot? Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945, s. 175. Väitöskirja. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-01920-1-5.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kalle_Summanen&oldid=22572976”