kakkulat
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kakkulat (12) (monikollinen)[1]
- (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta kakkula
- (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta kakkula
- (puhekieltä) silmälasit
- (vanhentunut) tietyn tyyppiset aisat (”kakkula-aisat”)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | – | kakkulat |
| genetiivi | – | kakkuloiden kakkuloitten (kakkulain) |
| partitiivi | – | kakkuloita |
| akkusatiivi | –; – |
kakkulat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | – | kakkuloissa |
| elatiivi | – | kakkuloista |
| illatiivi | – | kakkuloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | – | kakkuloilla |
| ablatiivi | – | kakkuloilta |
| allatiivi | – | kakkuloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | – | kakkuloina |
| translatiivi | – | kakkuloiksi |
| abessiivi | – | kakkuloitta |
| instruktiivi | – | kakkuloin |
| komitatiivi | – | kakkuloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kakkula- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]ilmeisesti yhdestä kakkulasta eli monokkelista << vanha germaaninen laina[2]
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kakkulat Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.