hapatin
Suomi
Substantiivi
- sammio, johon hapatteen voimalla hapatettava taikina asetetaan happanemaan
- (vanhentunut) hapate
Ääntäminen
- IPA: /ˈhɑpɑt̪in/
- tavutus: ha‧pa‧tin
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hapatin | hapattimet |
| genetiivi | hapattimen | hapattimien hapatinten |
| partitiivi | hapatinta | hapattimia |
| akkusatiivi | hapatin; hapattimen |
hapattimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hapattimessa | hapattimissa |
| elatiivi | hapattimesta | hapattimista |
| illatiivi | hapattimeen | hapattimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hapattimella | hapattimilla |
| ablatiivi | hapattimelta | hapattimilta |
| allatiivi | hapattimelle | hapattimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hapattimena (hapatinna) |
hapattimina |
| translatiivi | hapattimeksi | hapattimiksi |
| abessiivi | hapattimetta | hapattimitta |
| instruktiivi | – | hapattimin |
| komitatiivi | – | hapattimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hapattime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hapatin- | |
Verbi
hapatin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä hapattaa