Siirry sisältöön

kuuro

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

kuuro (1) (komparatiivi kuurompi, superlatiivi kuuroin) (taivutus[luo])

  1. sellainen, joka ei kuule; täysin kuulematon
  2. (kuvaannollisesti) sellainen, joka ei kuuntele tai suostu kuuntelemaan hänelle osoitettua puhetta
    Hän on täysin kuuro minun mielipiteilleni.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: [ˈkuːro]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kuuromykkä, kuuropilvi, kuurosade, kuurosokea, lumikuuro, puolikuuro, raekuuro, räntäkuuro, sadekuuro, ukkoskuuro, umpikuuro

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kuuro Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

[muokkaa]

kuuro (1)

  1. henkilö, jonka kuuloaisti ei toimi

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkuːro/, [ˈkuːro]
  • tavutus: kuu‧ro

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuuro kuurot
genetiivi kuuron kuurojen
partitiivi kuuroa kuuroja
akkusatiivi kuuro;
kuuron
kuurot
sisäpaikallissijat
inessiivi kuurossa kuuroissa
elatiivi kuurosta kuuroista
illatiivi kuuroon kuuroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuurolla kuuroilla
ablatiivi kuurolta kuuroilta
allatiivi kuurolle kuuroille
muut sijamuodot
essiivi kuurona kuuroina
translatiivi kuuroksi kuuroiksi
abessiivi kuurotta kuuroitta
instruktiivi kuuroin
komitatiivi kuuroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuuro-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kuuro (1)

  1. lyhytaikainen sade

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

lumikuuro, sadekuuro

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kuuro Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 568, 745 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa