Chicago Bulls

koripallon ammattilaisjoukkue Yhdysvalloista

Chicago Bulls on chicagolainen National Basketball Associationissa (NBA) pelaava koripalloseura. Bulls perustettiin vuonna 1966, ja se pelaa itäisen konferenssin keskisessä divisioonassa. Bulls pelaa kotiottelunsa United Centerissä.

Chicago Bulls
Konferenssi Itäinen
Divisioona Keskinen
Perustettu 26. tammikuuta 1966
Historia Chicago Bulls
1966
Areena United Center
Kotipaikka Chicago, Illinois
Värit punainen, musta
         
Omistaja(t) Jerry Reinsdorf
Toimitusjohtaja Mark Eversley
Päävalmentaja Billy Donovan
Yhteistyöseura Windy City Bulls
Mestaruudet 6 (1991, 1992, 1993, 1996, 1997, 1998)
Konferenssin mestaruudet 6 (1991, 1992, 1993, 1996, 1997, 1998)
Divisioonan mestaruudet 9 (1975, 1991, 1992, 1993, 1996, 1997, 1998, 2011, 2012)
Kotisivu https://www.nba.com/bulls

Bullsin suurin menestyskausi ajoittuu 1990-luvulle, jolloin seura nosti NBA:n suosiota maailmanlaajuisesti. Kyseinen ajanjakso tunnetaan yhtenä NBA:n historian suurimmista dynastioista: Bulls voitti vuosien 1991–1998 välillä kuusi mestaruutta kahdessa kolmen peräkkäisen mestaruuden jaksossa. Kaikkia mestaruuksia olivat voittamassa Hall of Fame -jäsenet Michael Jordan, Scottie Pippen ja valmentaja Phil Jackson. Bulls on ainoa useamman NBA-mestaruuden voittanut seura joka ei ole hävinnyt finaalisarjassa kertaakaan.

Bulls voitti kaudella 1995–1996 72 runkosarjaottelua, mikä oli NBA:n ennätys, kunnes Golden State Warriors voitti yhden ottelun enemmän 20 vuotta myöhemmin. Bulls oli NBA-historian ensimmäinen yli 70 runkosarjavoittoa ottanut seura ja ainoa Warriorsin ennätykseen asti.[1] Useat asiantuntijat ja analyytikot pitävät kauden 1995–1996 Bullsia yhtenä NBA:n historian parhaista joukkueista.

Michael Jordan ja Derrick Rose ovat kumpikin voittaneet Bulls-pelaajina NBA:n arvokkaimman pelaajan palkinnon, Jordan viidesti ja Rose kerran.

Bullsilla on ollut erityinen kilpailuasetelma Detroit Pistonsin[2], New York Knicksin ja Miami Heatin kanssa. Bulls–Pistons-kilpailuasetelma sai huomattavaa mediahuomiota 1980- ja 1990-lukujen taitteessa.

Seuran omistaa Jerry Reinsdorf. Chicago Bulls oli vuonna 2023 Forbesin listauksessa maailman 39. arvokkain urheiluseura 4,1 miljardin dollarin arvolla.[3]

Historia

muokkaa
 
Bullsin joukkue kaudella 1969–1970.

Chicago Bullsin perusti Dick Klein vuonna 1966 ja joukkue osallistui ensimmäiseen kauteensa NBA:ssa 1966–1967. Joukkueen valmentajana toimi Johnny Kerr ja nimekkäimpinä pelaajina olivat Guy Rodgers ja Bob Boozer. Runkosarjan päätteeksi Bulls eteni pudotuspeleihin heti ensimmäisellä kaudellaan. Pudotuspeleissä he kuitenkin hävisivät ensimmäisellä kierroksella St. Louis Hawksille voitoin 3–0. Kauden päätteeksi Bullsin valmentaja Kerr palkittiin vuoden valmentajaksi. Kolmannella kaudella Bullsin menestys jäi hieman heikommaksi, kun joukkue jäi juuri pudotuspelien ulkopuolelle. Kauden puolen välin jälkeen kannattajien kiinnostus laski ja yleisömäärä oli vain 891. [4] Lisäksi osa otteluista pelattiin Kansas Cityssä. Klein jätti toimitusjohtajan paikan ja palkkasi 76ersin liiketoiminnanjohtajan Pat Williamsin uudeksi toimitusjohtajaksi vuonna 1969. Williams uudisti Bullsin kokoonpanoa tuotuaan joukkueeseen Chet Walkerin ja loi joukkueelle maskotin Benny the Bull.[4] Williamsin ja uuden päävalmentajan Dick Mottan myötä Bulls eteni pudotuspeleihin neljä kautta peräkkäin ja heidän yleisömäärä kasvoi yli kymmeneen tuhanteen.[4]

1970-luku ja lopun romahdus

muokkaa

Bulls oli kaudella 1970–1971 lähellä jo päästä pudotuspelin ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon, kun se hävisi Los Angeles Lakersille otteluvoitoin 4–3. Kauden päätteeksi valmentaja Motta palkittiin kauden parhaana valmentajana. Sama toistui myös kauden 1972–1973 pudotuspeleissä, jossa Bulls kohtasi jälleen Lakersin.Williams jätti toimitusjohtajan paikkansa ja siirtyi Atlantaan vuonna 1973. Valmentaja Motta otti nyt valmennuksen lisäksi vastuun myös toimitusjohtajan tehtävistä. Bullsin menestys jatkui hieman paremmin kaudella 1973–1974, kun joukkue sijoittui läntisessä konferenssissa toiseksi. Bulls eteni Norm Van Lierin, Jerry Sloanin ja Bob Loven johdolla myös ensimmäistä kertaa jatkoon ensimmäiseltä kierrokselta voitettuaan Detroit Pistonsin otteluvoitoin 4–3. Bullsin matka kuitenkin päättyi toisella kierroksella konferenssien finaaleihin, jossa se hävisi Milwaukee Bucksille suoraan 4–0. Bulls toisti edellisen kauden tuloksen kaudella 1974–1975, jossa se tällä kertaa hävisi pudotuspeleissä Golden Satelle.

Valmentaja Dick Mottan aikakausi tuli kuitenkin päätökseen kaudella 1975–1976, kun Bulls jäi runkosarjassa läntisessä konferenssissa viimeiseksi voitettuaan vain 24 ottelua 82:sta. Kauden jälkeen Mottan tilalle palkattiin Ed Badger.[4] Hänen johdollaan Bulls eteni avauskaudellaan pudotuspeleihin, jossa se kuitenkin hävisi jo ensimmäisellä kierroksella. Toisella kaudella Bulls jäi pudotuspelien ulkopuolelle ja Badgerin pesti päättyi kyseiseen kauteen. Sittemmin Bullsia kävivät valmentamassa Larry Costello ja Scotty Robertson vuosien 1978–1979 välisenä aikana, mutta Bulls ei selvinnyt pudotuspeleihin.

1980-luku

muokkaa

Pelaajauransa vuonna 1976 lopettanut Jerry Sloan nousi Bullsin päävalmentajaksi kaudella 1979–1980, oltuaan edelliskauden apuvalmentajana. Sloanin johdolla Bulls menestyi jo paremmin kaudella 1980–1981. Dallas Mavericksin liityttyä NBA:han, neljä joukkuetta vaihtoi konferenssia. Tämän myötä Bulls siirtyi itäiseen konferenssiin. Artis Gilmoren johdolla Bulls selvisi pudotuspeleihin, jossa se eteni välieriin pudotettuaan ensin New York Knicksin otteluvoitoin 2–0. Bulls kuitenkin hävisi Boston Celticsille 4–0. Sloanin seuraava kausi valmentajana meni kehnosti, kun Bulls jäi runkosarjassa itäisen konferenssin lohkossa kolmanneksi viimeiseksi. Loppukaudesta Sloania korvasivat Phil Johnson ja Rod Thorn. Sittemmin Bullsin menestys oli vaatimaton jäätyä ilman pudotuspelipaikkaa.

Michael Jordanin aikakausi

muokkaa
 
Michael Jordan, koripallohistorian ikonisimpia pelaajia ja Bullsin menestyskauden avaintekijöitä.

Kevin Loughery nousi Bullsin valmentajaksi kaudella 1983–1984, mutta ei kyennyt avauskaudellaan viemään joukkuetta pudotuspeleihin. Bullsin menestys oli kuitenkin saamassa uuden käänteen, kun 1984 varaustilaisuudessa he saivat kolmannen varausvuoron Houston Rocketsin ja Portland Trail Blazersin jälkeen. Houston valitsi Hakeem Olajuwonin ja Portland Sam Bowien. Bulls sitä vastoin varasi Michael Jordanin. Avauskausi oli Bullsille kohtalainen, sillä se pääsi pudotuspeleihin, mutta hävisi jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Milwaukeelle 3–1. Sitä vastoin Jordan pelasi vakuuttavan kauden tulokkaana. Hän johti joukkuettaan neljässä eri tilastoissa (pisteet, syötöt, levypallot ja riistot). Hänet äänestettiin myös kauden jälkeen vuoden tulokkaaksi.[5]

Kaudeksi 1985–1986 Bullsia uudistettiin uuden omistajan Jerry Reinsdorfin ja toimitusjohtaja Jerry Krausen myötä. He päättivät rakentaa joukkueen Jordanin ympärille ja korvasivat valmentaja Lougheryn Stan Albeckilla. Vaihdos ei kuitenkaan tuottanut kaivattua tulosta ja Albeck sai lähteä ensimmäisen kauden jälkeen. Tilalle tullut Doug Collins onnistui luotsaamaan Bullsin hieman parempaan menestykseen toisella kaudellaan 1987–1988. Bulls oli hankkinut vuoden 1987 varaustilaisuudessa Horace Grantin ja Scottie Pippenin pelioikeudet Seattlelta. Uudella kolmikolla Bulls sijoittui itäisen konferenssin lohkossa kolmanneksi. Pudotuspeleissä se selvitti tiensä toiselle kierrokselle välieriin, voitettuaan ensin Clevelandin 3–2, mutta hävisi sittemmin Detroitille 1–4. Jordan palkittiin kauden päätteeksi arvokkaimmaksi pelaajaksi sekä vuoden puolustuspelaajaksi. Hänestä tuli samalla ensimmäinen pelaaja NBA:ssa, joka on voittanut pistetilaston ja parhaan puolustajan –palkinnon samana kautena.

Bullsin NBA-mestaruudet

Vuosi Vastustaja Tulos Valmentaja Finaalien MVP
1991 Los Angeles Lakers 4–1 Phil Jackson Michael Jordan
1992 Portland Trail Blazers 4–2 Phil Jackson Michael Jordan
1993 Phoenix Suns 4–2 Phil Jackson Michael Jordan
1996 Seattle SuperSonics 4–2 Phil Jackson Michael Jordan
1997 Utah Jazz 4–2 Phil Jackson Michael Jordan
1998 Utah Jazz 4–2 Phil Jackson Michael Jordan

Pudotuspelejä ja Derrick Rose (2008–2016)

muokkaa

Vuoden 2008 varaustilaisuudessa Bulls sai ensimmäisen varausvuoron, johon sillä oli vain 1,7 prosentin todennäköisyys, yksi historian pienimmistä.[6] Bulls käytti varauksensa pelintekijä Derrick Roseen, joka oli seuran tunnetuimpia pelaajia seuraavat kahdeksan kautta.

Kaudeksi 2010–2011 Bullsin päävalmentajaksi siirtyi Tom Thibodeau, joka valmensi seuraa seuraavat viisi kautta. Thibodeaun johdolla Bulls voitti kaudella 2010–2011 62 runkosarjaottelua, eniten koko sarjassa, ja Rose valittiin kauden arvokkaimmaksi pelaajaksi historian nuorimpana. Thibodeau valittiin NBA:n vuoden valmentajaksi seuran yllettyä ensimmäiseen divisioonamestaruuteensa ja vähintään 50 runkosarjavoiton kauteen sitten Jordanin aikakauden. Itäisen konferenssin loppuotteluissa Bulls hävisi kuitenkin LeBron Jamesin tähdittämälle Miami Heatille 1–4-otteluvoitoin.

Vuonna 2011 Bulls varasi Jimmy Butlerin.

Vuonna 2015 Bullsin päävalmentajana aloitti Fred Hoiberg.

Uudelleenrakennusvaihe (2017–)

muokkaa

Kesällä 2017 Bulls teki pelaajakaupan, jossa se muun muassa luopui Jimmy Butlerista ja sai tilalle muun muassa Kris Dunnin ja tuoreeltaan varatun Lauri Markkasen.[7] Ennen kauden alkua Bullsin nimipelaajista lähtivät myös muun muassa Rajon Rondo[8] ja Dwyane Wade[9] sekä kauden aikana Nikola Mirotić[10]. Vuoden 2018 varaustilaisuudessa Bulls rakensi joukkuettaan varaamalla Wendell Carterin. Joulukuussa 2018 Hoiberg irtisanottiin, ja päävalmentajana aloitti Jim Boylen[11][12], jonka valmennusratkaisut aiheuttivat joukkueessa nopeasti eripuraa[13][13].

Bulls teki kesän 2020 aikana suuria, odotettuja muutoksia johtoportaaseensa ja valmennukseensa muun muassa palkkaamalla uudeksi urheilutoimenjohtajakseen Artūras Karnišovasin.[14][15] Päävalmentajaksi astui Billy Donovan[16].

Pelaajat

muokkaa

Nykyinen kokoonpano

muokkaa
Chicago Bulls 2020–2021
Pelaajat Valmentajat
# Kans. Nimi Syntynyt Pituus Paino Sopimus
0   Coby White
2   Lonzo Ball
3   Andre Drummond 10.08.1993 211 cm
5   Derrick Jones Jr.
6   Alex Caruso
7   Goran Dragić
8   Zach LaVine 10.03.1995 196 cm
9   Nikola Vučević 24.10.1990 208 cm
11   DeMar DeRozan
12   Ayo Dosunmu
13   Tony Bradley 08.01.1998 211 cm
14   Malcolm Hill
19   Marko Simonović 15.10.1999 213 cm
24   /   Javonte Green
25   Dalen Terry
37   Kostas Antetokounmpo 20.11.1997 208 cm
44   Patrick Williams
Päävalmentaja
Apuvalmentaja(t)

Selite
  • (C) Joukkueen kapteeni
  • (A) Varakapteeni




Kokoonpano päivitetty 19. lokakuuta 2022

Jäädytetyt numerot

muokkaa
Chicago Bullsin jäädytetyt numerot ja kunnioitetut henkilöt
Nro Henkilö Pelipaikka/Toimi Ajanjakso
4 Jerry Sloan G/SF 1966–1976
10 Bob Love F 1968–1976
23 Michael Jordan SG 1984–1993, 1995–1998
33 Scottie Pippen SF 1987–1998, 2003–2004
Phil Jackson Valmentaja 1987–1989 (apuvalmentaja)
1989–1998 (päävalmentaja)
Johnny Kerr Valmentaja
Liiketoimintajohtaja
Selostaja
1966–1968 (päävalmentaja)
1973–1975 (liiketoimintajohtaja)
1977–2009 (selostaja)
Jerry Krause General Manager 1985–2003

Pelaajatilastot

muokkaa

Bullsin tilastohistorian kymmenen parasta NBA:n runkosarjassa. Kursivoidut pelaajat ovat aktiivipelaajia. Tilastot päivitetty 3. heinäkuuta 2018.[17]

Pisteet
1. Michael Jordan 29 277
2. Scottie Pippen 15 123
3. Bob Love 12 623
4. Luol Deng 10 286
5. Jerry Sloan 10 233
6. Chet Walker 9 788
7. Artis Gilmore 9 288
8. Kirk Hinrich 8 536
9. Reggie Theus 8 279
10. Derrick Rose 8 001
Levypallot
1. Michael Jordan 5 836
2. Tom Boerwinkle 5 745
3. Scottie Pippen 5 726
4. Joakim Noah 5 387
5. Jerry Sloan 5 385
6. Artis Gilmore 5 342
7. Horace Grant 4 721
8. David Greenwood 4 222
9. Luol Deng 4 078
10. Bob Love 3 998
Koriinjohtaneet syötöt
1. Michael Jordan 5 012
2. Scottie Pippen 4 494
3. Kirk Hinrich 3 811
4. Norm Van Lier 3 676
5. Derrick Rose 2 516
6. Reggie Theus 2 472
7. John Paxson 2 394
8. Bob Weiss 2 008
9. Tom Boerwinkle 2 007
10. Toni Kukoč 1 840
Pallonriistot
1. Michael Jordan 2 306
2. Scottie Pippen 1 792
3. Kirk Hinrich 857
4. Norm Van Lier 724
5. Luol Deng 639
6. Horace Grant 587
7. Jimmy Butler 583
8. Reggie Theus 580
9. Joakim Noah 481
10. Toni Kukoč 476
Koriinheiton torjunnat
1. Artis Gilmore 1 029
2. Michael Jordan 828
3. Joakim Noah 803
4. Scottie Pippen 774
5. Taj Gibson 695
6. Horace Grant 579
7. Dave Corzine 573
8. David Greenwood 526
9. Tyson Chandler 487
10. Luol Deng 360
Pelatut ottelut
1. Michael Jordan 930
2. Scottie Pippen 856
3. Kirk Hinrich 748
4. Jerry Sloan 696
5. John Paxson 645
6. Luol Deng 637
7. Tom Boerwinkle 635
8. Bob Love 592
9. Joakim Noah 572
10. Taj Gibson 562

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa