Fobia

sairaalloinen pelko

Fobia on johonkin tiettyyn kohteeseen tai tilanteeseen kohdistuva liiallinen tai epärealistinen pelko.[1] Fobiat lukitellaan ahdistuneisuushäiriöiksi psykiatrisessa tautiluokituksessa.[2]

Fobia on liioiteltu pelko, jonka kohteelle altistuminen aiheuttaa välittömän ahdistusreaktion.

Lievät pelot ovat normaaleja, sillä etenkin vaarallisia asioita onkin luonnollista pelätä. Fobiasta on kyse silloin, kun pelosta kärsivä ihminen ei hallitse tilannetta, hän haluaa voimakkaasti välttää pelon kohdetta, hän kärsii, ja hänen arkielämänsä vaikeutuu pelkojen vuoksi.[2]

Fobiat voivat kohdistua hyvin monenlaisiin asioihin. Eräitä tunnettuja fobioita ovat esimerkiksi jonkin eläimen, korkean tai suljetun paikan, veren, pistosten, lentämisen, bakteerien tai avaran tilan pelko. Useimmilla foobikoilla on useampi kuin yksi erillinen pelko.[1]

Kun fobiasta kärsivä henkilö altistuu kammoamalleen kohteelle, hän saa lähes aina välittömän ahdistusreaktion tai paniikkikohtauksen, tai hän voi pyörtyä. Lapsella pelkoreaktio voi ilmetä itkuna, raivokohtauksena, jähmettymisenä tai tarrautumisena.[1]

Aikuisista joka kymmenes kärsii jostain pelosta niin paljon, että pelko haittaa elämää tai toimintakykyä ainakin jonkin verran. Fobiasta kärsivä henkilö voi alkaa vältellä pelkoa aiheuttavia kohteita tai tilanteita. Tämä voi johtaa jokapäiväisen elämän kaventumiseen, alkoholin ongelmakäyttöön ja jopa työkyvyttömyyteen.[1]

Fobia voi syntyä lapsuudessa jonkin tapahtuman, kuten koiran pureman, seurauksena. Toinen fobian syntymekanismi on stressitilanteessa saatu paniikkikohtaus, joka alkaa sen jälkeen mielessä yhdistyä tapahtumapaikkaan ja aiheuttaa fobian paikkaa kohtaan. Fobiat kulkevat myös suvussa.[2]

Pelkojen kehittymistä lisäävät traumaattiset kokemukset, väkivaltaiset tilanteet, onnettomuudet, läheisten kuolemat ja turvattomuus. Lasten pelkoja voi lisätä vanhempien turha pelottelu erilaisista vaaroista. Lapsuuden aikaiset pelot kuitenkin häviävät usein itsestään ajan myötä, mutta jos ne eivät ole hävinneet aikuisikään tullessa, ne jäävät usein pysyviksi. Suurella osalla fobiasta kärsivistä ihmisistä pelko kestää vuosikausia tai jopa koko eliniän.[1]

Pelkoa lievittävissä harjoituksissa peloista kärsivä totuttelee kohtaamaan pelkonsa kohteen asteittain mielikuvaharjoittelun tai altistuksen avulla.[1][2] Myös vertaisryhmien järjestämiä itsehoitoryhmiä on olemassa. Fobioissa voidaan kääntyä myös psykiatrin tai psykologin puoleen. Hoitomuotoja ovat psykoterapia tai psyykenlääkkeet kuten bentsodiatsepiinit.[1]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g Matti Huttunen: Määräkohteinen pelko (fobia) Lääkärikirja Duodecim. 30.11.2018. Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 22.2.2022.
  2. a b c d Lea Froloff: Fobiat Yle. 4.3.2003. Viitattu 22.2.2022.

Aiheesta muualla

muokkaa