The Slits

16. toukokuuta 1976 laulaja Ari Up ja rumpali Palmolive päättivät perustaa oman punkbändin. He olivat Patti Smithin keikalla Lontoon, Roundhouse klubissa.^[1] Bändiin liittyi pian kitaristi Kate Korris, joka keksi yhtyeen nimen. He aloittivat harjoittelun jo seuraavana päivänä. Yhtyeen ensimmäinen basisti oli Suzy Gutsy, mutta hän soitti yhtyeessä vain ensimmäisen vuoden.Tämän jälkeen Tessa Pollitt otti basson haltuunsa. Tessa Pollitt oli mukana yhtyeen hajoamiseen saakka. The Slitsin keskeinen esikuva ja innoituksen lähde oli Patti Smith, jota ilman bändiä olisi tuskin perustettu. He ihailivat myös kaveribändien Sex Pistolsin ja The Clashin musiikkia.^[1]

Kate Korris jätti yhtyeen vuonna 1977, ja Viv Albertine tuli hänen tilalle kitaristiksi.^[2] Viv Albertine oli soittanut kitaraa Flowers of Romance -yhtyeessä Sid Viciousin kanssa, mutta Sid erosi liittyäkseen Sex Pistols -yhtyeeseen. Nähtyään The Slitsin esiintyvän Roxy-klubilla, Viv ajatteli heidän olevan uskomattomia ja hän päätti liittyä yhtyeeseen.^[1]

Näinä alkuaikoina The Slits keikkaili ahkerasti The Clash -yhtyeen kanssa.^[2] The Slits oli mukana esimerkiksi The Clashin White Riot -kiertueelle yhdessä The Jamin, Buzzcocksin ja Subway Sectin kanssa. Tämä johtui osittain siitä, että rumpali Palmolive oli The Clashin laulajan Joe Strummerin silloinen tyttöystävä. The Slits myös harjoiteli Joe Strummerin ja Palmoliven yhteisessä asunnossa.^[1] Viv Albertine puolestaan seurusteli The Clashin kitaristin Mick Jonesin kanssa.^[1]

The Slitsin managerina toimi elokuvaohjaaja Don Letts, joka otti bändin mukaan elokuvaansa "The Punk Rock Movie" (1977). Elokuvassa esiintyi myös The Clash, Sex Pistols, Johnny Thunders ja Siouxsie and the Banshees. Vuonna 1977 äänitettiin myös The Slits yhtyeen John Peel -sessiot.^[3]

Toisin kuin muut englantilaiset punkbändit, The Slits ei solminut levytysopimusta heti vuonna 1977, vaikka sitä heille tarjottiin. Silloin englannin punk skenessä ei ollut muita täysin naisista koostuvia bändejä ja siksi useat levy-yhtiöt halusivat markkinoida ja paketoida Slitsin seksikkäiksi punk-tytöiksi. Yhtyeen jäsenet halusivat, että heidät otettaisiin vakavasti otettavina muusikkoina. Lopulta bändi solmi sopimuksen reaggae musiikkiin erikoistuneen Island Recordsin kanssa vuonna 1978. Erityisen poikkeuksellista oli se, että Island Records antoi heille täyden luovan vapauden kaikkeen, kansitaiteesta singlen valintaan, mikä on edelleen harvinaista musiikkialalla.^[1]

Samoihin aikoihin Palmolive erosi yhtyeestä, ja bändi päätti jatkaa triona. Ari-Up, Tessa Polliti ja Viv Albertine alkoivat luottaa palkattuihin kiertue- ja studio rumpaleihin, joista tunnetuin oli Peter "Budgie" Clarke. Hän tuli myöhemmin tunnetuksi Siouxsie and the Banshees yhtyeen rumpalina. Palmolive puolestaan jatkoi uraa The Raincoats - yhtyeen rumpalina.

The Slits ei saavuttanut koskaan suurta kaupallista menestystä, heidän suurin hittinsä oli bändin ensimmäinen single "Typical Girls", joka ylsi Britannian listalla sijalle 60 vuonna 1979.^[3] "Typical Girls," singlen b-puolella oli cover-versio Marvin Gayen tunnetuksi tekemästä kappaleesta "I Heard It Through The Grapevine" josta Island Recordsin johtaja Chris Blackwell ajatteli, että tämä cover-kappale toisi bändille enemmän menestystä, mutta yhtye oli ehdottomasti sitä mieltä, että heidän oma kappaleensa "Typical Girls" oli oltava A-puolella^[1] "Typical Girls" tiivisti bändin huumorin ironisella nimellään. The Slits ei todellakaan ollut "tyypillinen tyttöbändi"^[3]

The Slits julkaisi debyyttialbuminsa "Cut", jonka tuotti legendaarinen reggae-tuottaja Dennis Bovell, 7. syyskuuta 1979. Albumin musikki oli yhdistelmä energistä punkia, reggae rytmejä ja kokeellisia ääniä. Levyn kannessa Ari, Tessa ja Viv tuijottavat uhmakkaasti kameraan. He ovat kuvassa rinnat paljaana, mutta kokonaan mudan peitossa. Valokuvaaja Pennie Smith otti tämän nyt jo legendaarisen kuvan The Slitsistä kesällä 1979. Levyn kansikuva herätti kohua, ja eräs mies meni niin pitkälle, että yritti haastaa levy-yhtiön oikeuteen, koska oli kolaroinut autonsa nähtyään kolme alastonta Slitsiä valtavasta mainostaulusta.^[1]

Pian "Cut"-albumin julkaisun jälkeen, vuoden 1980 alussa The Slits muodosti liiton bristolilaisen postpunk-bändin The Pop Groupin kanssa, jakaen rumpalin Bruce Smithin ja julkaisten yhteisen singlen "In The Beginning There was Rhythm" / "Where There’s A Will"^[1]

Heinäkuussa 1980, The Slits saapui Suomeen. Yhtye hämmensi yleisöä kokeellisella reggae ja punk rock musiikillaan Helsingissä kolmena peräkkäisenä päivänä, kahtena iltana Lönnrotinkadun Vanhalla Polilla ja yhtenä iltapäivänä Kaivopuiston suuressa ilmaiskonsertissa. "Nämä naiset olisi poltettu keskiajalla noitina", päätteli toimittaja Pauli Heikkilä, Helsingin Sanomissa yhtyeen vierailusta.^[4]

The Slits julkaisi toisen albuminsa "Return of the Giant Slits" vuonna 1981. Bändin soundi oli muuttunut entistä kokeilevammaksi, Yhtye yhdisti musiikkiinsa nyt yhä laajemmin maailmanmusiikkia. Yhtyeen keikoilla esiintyi toisinaan myös taustalaulaja Neneh Cherry.

Joulukuussa 1981 bändi päätti lopettaa toimintansa. Yksi merkittävä syy oli loppuunpalaminen, jatkuvan kiertämisen aiheuttanut väsymys. Bändin hajoaminen ei ollut kuitenkaan helppo päätös. Se jätti suuren aukon jokaisen elämään ja etnkin basisti otti bändin hajoamisen raskaasti. Tessa Polliti ajautui heroiiniriippuvuuteen ja kitaristi Viv lopetti soittamisen moneksi vuodeksi.^[1]

The Slitsin hajoamisen jälkeen Ari jatkoi musiikin tekemistä, levyttäen New Age Steppersin kanssa sekä sooloartistina nimillä Baby Ari, Madussa ja Ari Up. Hänen ensimmäinen sooloalbuminsa, Dread More Dan Dead, julkaistiin vuonna 2005.^[3] Ari Up alkoi myös elää levotonta kiertolaisen elämää, hän muutti asumaan Indonesiaan,^[3] Belizen viidakoon ja myöhemmin Jamaikalle.^[1]

Ari Up ja Tessa Pollitt kokosivat The Slitsin uudelleen uusien jäsenten kanssa vuonna 2005, ja vuonna 2006 he julkaisivat kolmen kappaleen EP - levyn "Revenge Of The Killer Slits". Levyllä soitti rumpuja Sex Pistolsin rumpali Paul Cook. The Slitsin riveissä nähtiin myös Paul Cookin tytär Hollie. Viv Albertine liittyi yhtyeeseen kahden keikan ajaksi vuonna 2008, mutta päätti, ettei halunnut jatkaa. Vuosi 2009 oli suuri vuosi The Slitsille. Se ei ollut ainoastaan heidän klassikkoalbuminsa "Cut" 30-vuotisjuhlavuosi, vaan silloin julkaistiin myös The Slitsin ensimmäinen uusi albumi 28 vuoteen, "Trapped Animal" Samalla julkaistiin myös bändin virallinen elämäkertakirja Typical Girls? The Story of The Slits, jonka oli kirjoittanut toimittaja Zoe Street Howe.^[1]

Laulaja Ari-Up kuoli syöpään 20. lokakuuta 2010, jolloin myös The Slits lopetti toimintansa. Ari-Up oli kuollessaan 48 vuotias.^[3]

Vuonna 2017, julkaistiin Bill Badgleyn ohjaama The Slits dokumenttielokuva Here to Be Heard: The Story of The Slits,

Englantilainen musiikkiteollisuus oli 1970-luvulla hyvin miesvaltaista, erityisesti levy-yhtiöissä. Oli harvinaista nähdä naisia, jotka olisivat soittaneet omia sävellyksiään ja omia soittimiaan.The Slitsin esittämä punkin, reggaen ja feminististen aatteiden fuusio rikkoi rajoja, tuoden naiset punkin eturintamaan.^[2] Heidän täydellinen haluttomuutensa tehdä kompromisseja tai myydä itseään seksuaalisella vetovoimallaan oli inspiraatio feministiselle rock musiikille.^[1]

Vaikka he olivat keskeisiä punkin kehitykselle alusta alkaen, yhtye ei ole koskaan saanut yhtä paljon mediahuomiota kuin The Clash tai Sex Pistols. Vaikka yhtye hajosi 1980-luvun alussa, heidän vaikutuksensa punkrock-skenelle säilyi kuitenkin kiistattomana. Heidän menestyksensä tuntuu olevan verrattavissa bändiin kuten The Velvet Underground 60-luvulla. Kumpikaan bändeistä ei myynyt suuria määriä levyjä julkaisun yhteydessä, mutta niiden vaikutus on jatkunut pitkään.^[1]

• Ari Up – laulu
• Kate Korus – kitara
• Suzy Gutsy – basso
• Palmolive – rummut

• Ari Up – Laulu
• Viv Albertine – kitara, koskettimet
• Tessa Pollitt – basso
• Palmolive – rummut

• Ari Up – laulu
• Viv Albertine – kitara, koskettimet
• Tessa Pollitt – basso

+ sekä vierailevia rumpaleita.

• Ari Up – laulu
• Tessa Pollitt – basso sekä
• Paul Cook - rummut
• Anna Schulte – rummut
• Hollie Cook – taustalaulu, koskettimet
• NO – kitara
• Adele Wilson – kitara
• Michelle Hill – kitara
• Anna Ozawa – koskettimet

• Cut (1979)
• Return of the Giant Slits (1981)
• Trapped Animal (2009)

• The Slits/Bootleg Retrospective/Untitled (1980)

• Double Peel Sessions (1988)
• In the Beginning (1997)
• Live at the Gibus Club (2005 – äänitetty 1978)

1. ↑ ^{a b c d e f g h i j k l m n o p} Bullman, Janine: Girls Unconditional: The story of The Slits, told exclusively by The Slits 18. 6. 2009. Loud And Quiet. Viitattu 2.8. 2024.
2. ↑ ^{a b c} punkrockgormandizers: The Slits: A Historical Overview of Their Impact on Punk Rock 21.12.2023. punkrock.blog. Viitattu 2.8.2024.
3. ↑ ^{a b c d e f} Robb, John: Ari Up obituary 21.10.2010. The Guardian. Viitattu 3.8. 2024.
4. ↑ Uusitorppa, Harri: Feministinen punkyhtye The Slits kävi keikalla Suomessakin 18.1.2020. Helsingin Sanomat. Viitattu 3.8. 2024.