Kielitaistelu

Kielitaisteluksi tai kieliriidoiksi kutsutaan Suomessa etenkin 1800-luvun fennomaanien sekä 1920- ja 1930-lukujen aitosuomalaisten pyrkimyksiä parantaa suomen kielen asemaa Suomessa ruotsin kieleen nähden.

J. V. Snellman sai tsaarin hyväksynnän ns. kielireskriptille vuonna 1863. Sen mukaan suomen kieli rinnastettaisiin hallintokielenä ruotsiin 20 vuoden sisällä. Määräaikaa pidennettiin vielä 20 vuodella, ja uudistus vietiin läpi kokonaisuudessaan vuonna 1902.^[1]

Suomenkieliset alkoivat 1800-luvun lopussa vaatia vaatia itselleen väestösuhteen mukaista osuutta hallinnossa, liike-elämässä ja koulutuksessa.^[2] Tasa-arvon nimissä se oli perusteltua, koska suomenkielisistä kouluista valmistui vuoden 1890 tienoilla enemmän ylioppilaita kuin ruotsinkielisistä, ja suomen kielellä julkaistiin enemmän sanomalehtiä ja kirjoja.^[1] Ruotsinkielisten osuus koko väestöstä taas laski tasaisesti: vuonna 1880 se oli ollut 14,3 prosenttia ja vuonna 1910 se oli 11,6 prosenttia. Vuoden 1906 eduskuntauudistus merkitsi suurta muutosta suomenkielisten ja ruotsinkielisten välisissä poliittisissa voimasuhteissa suomenkielisten hyväksi. Ensimmäisten eduskuntavaalien jälkeen perustettiin suomalaistamista vastustaneen Ruotsalaisen puolueen tilalle Ruotsalainen kansanpuolue. Muista puolueista Maalaisliitto ja vanhasuomalaiset asettuivat fennomaanien radikaalin kieliohjelman taakse, nuorsuomalaiset suhtautuivat suomalaistamiseen suopeasti vaalitaktisista syistä ja sosiaalidemokraatit hylkäsivät sen asettaen sosiaalipolitiikan etusijalle.^[3]

Vuonna 1926 kielitaistelu johti siihen, että sotaväen päällikkö Aarne Sihvo kielsi upseerikuntaa puhumasta ruotsia palveluksessa ollessaan.^[4]

Ylimääräiset valtiopäivät tammikuussa 1935 ja kysymys Helsingin yliopiston suomalaistamisesta merkitsivät kielitaistelun viimeistä vaihetta. Hallituksen yliopistolakiesityksen hyväksyminen vuonna 1937 päätti kielitaistelun. Suomen kieli oli saanut vahvan aseman yhteiskunnassa, sosiaaliset erot olivat tasoittuneet aiemmasta eivätkä aitosuomalaisten jyrkät vaatimukset enää tuntuneet kohtuullisilta.^[5]

• Suomen kielipolitiikka
• Pakkoruotsi

• Engman, Max: Pitkät jäähyväiset. Suomi Ruotsin ja Venäjän välissä vuoden 1809 jälkeen. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-34880-2.
• Meinander, Henrik: Tasavallan tiellä. Suomi Kansalaissodasta 2000-luvulle. Schildts Kustannus Oy, 1999. ISBN 951-50-1055-1.