Roy Hodgson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Roy Hodgson
Henkilötiedot
Syntymäaika 9. elokuuta 1947 (ikä 77)
Syntymäpaikka Yhdistynyt kuningaskunta Croydon, Englanti, Iso-Britannia
Seura
Seura Englanti Watford
Tehtävä Päävalmentaja
Urheilijan ura
Junioriseurat
1963–1965 Englanti Crystal Palace
Seurat
Vuodet Seura Ottelut (Maalit)
1965–1966
1966–1969
1969–1971
1971–1972
1972–1973
1973–1974
1974–1976
Englanti Crystal Palace FC
Englanti Tonbridge Angels FC
Englanti Gravesend & Northfleet
Englanti Maidstone United FC
Englanti Ashford Town FC
Etelä-Afrikka Berea Park FC
Englanti Carshalton Athletic FC
0 (0)

59 (1)
Valmennusura
1976–1980
1980–1982
1983–1984
1985–1989
1990–1992
1992–1995
1995–1997
1997–1998
1999
1999–2000
2000–2001
2001
2001–2003
2004–2006
2006–2007
2007–2010
2010–2011
2011–2012
2012–2016
2017−2021
2021-
Ruotsi Halmstads BK
Englanti Bristol City FC
Ruotsi Örebro SK
Ruotsi Malmö FF
Sveitsi Neuchâtel Xamax
Sveitsi Sveitsin maajoukkue
Italia Internazionale Milano
Englanti Blackburn Rovers FC
Italia Internazionale Milano
Sveitsi Grasshoppers
Tanska FC Kööpenhamina
Italia Udinese Calcio
Arabiemiraatit Arabiemiirikuntien maajoukkue
Norja Viking FK
Suomi Suomen maajoukkue
Englanti Fulham FC
Englanti Liverpool FC
Englanti West Bromwich Albion FC
Englanti Englannin maajoukkue
Englanti Crystal Palace
Englanti Watford

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Roy Hodgson (s. 9. elokuuta 1947 Croydon, Englanti, Iso-Britannia) on entinen englantilainen jalkapalloilija ja valmentaja.

Hodgson tunnetaan kansainvälisesti ehkä parhaiten menestyksestään Sveitsin maajoukkueessa, jonka hän johdatti 1990-luvun puolivälissä kahteen arvoturnaukseen. Hodgson on valmentanut myös useita tunnettuja seurajoukkueita, kuten Liverpool FC:tä, Malmö FF:ää, Inter Milanoa, Blackburnia, Grasshopperia, FC Kööpenhaminaa ja Udinesea, sekä Suomen ja Englannin maajoukkuetta.

Hodgson on toiminut FIFAn ja UEFAn teknisten komiteoiden jäsenenä useissa arvoturnauksissa.

Hodgsonin pelasi muun muassa Crystal Palacessa ennen valmennusuransa aloittamista vuonna 1976 ruotsalaisessa Halmstadissa. Hodgson valmensi Halmstadin kahdesti Ruotsin mestariksi. Vuonna 1980 hän siirtyi englantilaiseen Bristol Cityyn toimien aluksi apulaismanagerina ja myöhemmin managerina. Hodgson palasi Ruotsiin vuonna 1983, kun hänestä tuli Örebron päävalmentaja. Vuonna 1985 Hodgson siirtyi Malmön päävalmentajaksi. Hän johti Malmön kahteen Ruotsin mestaruuteen ja kahteen Ruotsin cupin voittoon.

Vuonna 1990 Hodgson muutti Sveitsiin, kun hänestä tuli Neuchâtel Xamaxin päävalmentaja. Sveitsin maajoukkueen päävalmentajaksi Hodgson nimitettiin vuonna 1992. Hän johti Sveitsin vuoden 1994 MM-kisoihin ja siellä toiselle kierrokselle sekä vuoden 1996 EM-kisoihin; tätä ennen Sveitsi ei ollut pelannut arvokisojen lopputurnauksessa sitten 1960-luvun. Hodgson ei kuitenkaan valmentanut itse vuoden 1996 EM-lopputurnauksessa, sillä hän siirtyi syksyllä 1995 Italian suurseuroihin lukeutuvan Interin päävalmentajaksi. Inter-pestin suurimmaksi saavutukseksi jäi UEFA Cupin loppuotteluun selviäminen. Vuonna 1997 Hodgson palasi kotimaahansa, kun hänestä tuli Valioliiga-seura Blackburnin manageri. Hodgsonin ensimmäinen kausi Blackburnissa sujui hyvin, mutta toisella kaudella hänet erotettiin huonon menestyksen johdosta. Seuraavaksi Hodgson valmensi lyhyen ajan Interiä ja sen jälkeen vuoden sveitsiläistä Grasshopperia.

Vuonna 2000 Hodgson nimitettiin tanskalaisen FC Kööpenhaminan päävalmentajaksi. Hän johtikin seuran ainoalla kaudellaan Tanskan mestariksi. Vuonna 2001 Hodgson siirtyi italialaisen Udinesen päävalmentajaksi, mutta hän sai potkut seurasta jo puolen vuoden jälkeen. Tämän jälkeen Hodgson toimi Arabiemiirikuntien maajoukkueen päävalmentajana. Vuodesta 2004 lähtien hän valmensi kaksi kautta norjalaista Vikingiä.

Elokuussa 2005 Hodgson sopi Suomen maajoukkueen valmentamisesta vuoden 2008 EM-kisojen karsinnoissa. Hän aloitti työssään tammikuussa 2006. Hodgson ei onnistunut viemään Suomea kisoihin, vaan Suomi jäi karsintalohkossaan neljänneksi Puolan, Portugalin ja Serbian taakse. Suomi tosin oli kiinni kisapaikassa aina viimeiseen otteluun asti: voitto viimeisessä Portugali-ottelussa olisi vienyt Suomen lopputurnaukseen. Hodgsonin Suomea kiitettiin hyvin organisoidusta puolustuspelistä, mutta moitittiin vaisusta hyökkäyspelistä. Joukkue pelasi karsinnoissa viisi 0–0-tasapeliä, joista yksi oli mainittu karsintojen päätösottelu.

30. marraskuuta 2007 Suomen Palloliitto ilmoitti, ettei Hodgson enää jatka Suomen maajoukkueen valmentajana. Palloliitto olisi halunnut Hodgsonin jatkavan, mutta hän päätti etsiä uusia haasteita.[1] Hodgsonin oli määrä siirtyä tehtäviin Inter Milanin johtoportaaseen. Hänet palkattiin kuitenkin Valioliiga-seura Fulhamin manageriksi, jossa hän aloitti 30. joulukuuta 2007. [2] [3]

Hodgsonin johdolla Fulham selvisi putoamiskamppailusta kuiville kauden 2007–08 päätteeksi. Ensimmäisellä täydellä kaudellaan Hodgson johdatti Fulhamin Valioliigassa seitsemänneksi, mikä on seuran historian paras sijoitus.[4] Kaudella 2009/10 Hodgson johdatti Fulhamin Eurooppa-liigassa finaliin, jossa se kuitenkin joutui taipumaan Atlético Madridille jatkoajan jälkeen maalein 2–1. [5] Hyvät tulokset herättivät jopa keskustelua Hodgsonista seuraavana Englannin maajoukkuevalmentajana. [6]

Toukokuussa 2010 englantilaisvalmentajat (LMA) valitsivat Hodgsonin vuoden parhaaksi valmentajaksi Englannissa. [7]

Pitkän spekuloinnin jälkeen Hodgson allekirjoitti 1. heinäkuuta 2010 kolmivuotisen sopimuksen Liverpool FC:n kanssa. [8] Kausi oli Hodgsonille ja Poolille vaikea. Seura jäi kauas tulostavoitteistaan, eivätkä peliesityksetkään tyydyttäneet. Hodgson joutui myös seuran kannattajien epäsuosioon kritisoituaan heitä tuen puutteesta. Näistä syistä Hodgson saikin Liverpoolista potkut tammikuussa 2011. Hänen paikkansa otti seuraikoni Kenny Dalglish. [9]

Hodgsonin ei kuitenkaan tarvinnut olla kauaa työttömänä, sillä jo helmikuussa 2011 Valioliigan hännille juuttunut West Bromwich Albion FC palkkasi hänet valmentajakseen vuoteen 2012 ulottuvalla sopimuksella. [10] Hodgson pelasti West Bromwichin putoamiselta ja jatkoi hyvää työtään seuran valmentajana myös kaudella 2011–12. Vappuna 2012 hänestä tuli Englannin maajoukkueen päävalmentaja nelivuotisella sopimuksella. Hodgson siirtyi tehtäväänsä Valioliigakauden päätyttyä toukokuun puolivälissä. [11]

Hodgson ilmoitti eroavansa valmennustehtävästään Englannin maajoukkueessa sen kärsittyä 1–2 tappion Islannille jalkapallon EM-kisojen 2016 neljännesvälierässä.[12]

Syyskuussa 2017 Hodgsonista tuli Crystal Palacen päävalmentaja.[13]

Roy Hodgson johti Muun maailman joukkuetta heinäkuussa 2007 Nelson Mandelan 89-vuotispäivän kunniaksi pelatussa ystävyysottelussa, jossa "kotijoukkue" koostui Afrikan mannerta edustaneista pelaajista.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
David Moyes
LMA:n vuoden valmentaja Englannissa
2010
Seuraaja:
Alex Ferguson
Edeltäjä:
Uli Stielike
Sveitsin maajoukkueen päävalmentaja
1/1992–11/1995
Seuraaja:
Artur Jorge
Edeltäjä:
Ray Harford
Blackburn Roversin päävalmentaja
1997–1998
Seuraaja:
Brian Kidd
Edeltäjä:
Rolf Fringer
Grasshopper-Club Zürichin päävalmentaja
1999–2000
Seuraaja:
Hans-Peter Zaugg
Edeltäjä:
Kim Brink
FC Kööpenhaminan päävalmentajana
2000–2001
Seuraaja:
Kent Karlsson
Edeltäjä:
Jo Bonfrere
Arabiemiirikuntien maajoukkueen päävalmentaja
2002–2004
Seuraaja:
Aad de Mos
Edeltäjä:
Kjell Inge Olsen
Viking FK:n päävalmentaja
2004–2005
Seuraaja:
Tom Prahl
Edeltäjä:
Lawrie Sanchez
Fulhamin päävalmentaja
12/2007–2010
Seuraaja:
Mark Hughes
Edeltäjä:
Rafael Benítez
Liverpoolin päävalmentaja
2010–1/2011
Seuraaja:
Kenny Dalglish
Edeltäjä:
Roberto Di Matteo
West Bromwich Albionin päävalmentaja
2/2011–2012
Seuraaja:
Steve Clarke
Edeltäjä:
Frank de Boer
Crystal Palacen päävalmentaja
9/2017–
Seuraaja: