Bernie Ecclestone

brittiläinen autourheiluvaikuttaja

Bernard Charles "Bernie" Ecclestone (s. 28. lokakuuta 1930 Ipswich, Suffolk, Englanti) on englantilainen entinen Formula 1 -sarjaa hallinnoivien Formula One Management sekä Formula One Administration -yhtiöiden pää- ja toimitusjohtaja.

Bernie Ecclestone
Ecclestone vuoden 2012 Bahrainin Grand Prix'ssa
Ecclestone vuoden 2012 Bahrainin Grand Prix'ssa
Henkilötiedot
Syntynyt [1]
Kansalaisuus Yhdistynyt kuningaskunta Britannia
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 1958
Talli(t) B C Ecclestone
Kilpailuja 2 (0 starttia)
Maailman­mestaruuksia 0
Voittoja 0
Palkintosijoja 0
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 0
MM-pisteitä 0
Ensimmäinen kilpailu Monacon Grand Prix 1958
Viimeinen kilpailu Britannian Grand Prix 1958

Ecclestone määräsi yhtiöidensä kautta muun muassa F1-sarjan televisiointioikeuksista 1970-luvulta lähtien vuoteen 2017. Lisäksi Concorde-sopimuksen seurauksena hänen yhtiönsä päättävät F1-kilpailujen hallinnosta, järjestämisestä ja logistiikasta. Ecclestone aloitti F1-brändin kehittämisen jo 1970-luvun lopulla, jolloin hän palkkasi Patrick McNallyn myymään mainostilaa ratojen varsilta. Ecclestone syrjäytettiin 86-vuotiaana johtoasemastaan tammikuussa 2017.[2]

Elämäkerta

muokkaa

Liikemiesuran alku

muokkaa

Ecclestone aloitti liikemiehen uransa tekemällä kauppaa moottoripyörillä Etelä-Englannissa toisen maailmansodan jälkeen. Hän osallistui moottoripyörä- ja Formula 3-kilpailuihin, mutta huonolla menestyksellä. Humoristisesti onkin todettu Ecclestonen näyttävimmän saavutuksen Formula 3:ssa olleen jättiruuhkan aiheuttaminen Brands Hatchissä.[3] Hän siirtyi lajin bisnespuoleen ajettuaan pahan kolarin Brands Hatchissä 1949. Silti Ecclestone osallistui kahteen F1-kisaan vuonna 1958 mutta karsiutui sekä Monacon että Silverstonen aika-ajon jälkeen.[4] Ecclestone itse on kommentoinut puuttellisia kisakuskin taitojaan: "Minulla oli huonot silmät. Tärkeintä kilpa-ajajalle on erinomainen näkö- ja havaintokyky".[3]

Manageri-aika

muokkaa

1957 Ecclestonesta tuli nuoren Stuart Lewis-Evansin manageri. Hän osti Connaughtin F1-tallin, ja sillä oli sarjassa neljä kuljettajaa. Yhden hän yritti omin avuin turhaan saada Monacon GP:n karsinnan läpi. Lewis-Evansin kuoltua Marokon GP:ssä Ecclestone vetäytyi F1-sarjasta muutamaksi vuodeksi. Hän palasi F1-sarjaan 1960-luvun puolivälissä Jochen Rindtin manageriksi. 19681969 hän johti Lotuksen F2-tallia, jonka kuljettaja Rindt oli.

Brabham-talli ja Focan perustaminen

muokkaa

1972 Ecclestone osti Brabham-tallin ja havaitsi samalla, että koko Formula 1-sarja tarvitsi parempaa organisointia. Ecclestonesta tuli yksi tallien yhdistyksen, FOCA:n perustajista 1974. Samalla hän nousi sen merkittäväksi johtohahmoksi. Aluksi Ecclestone johti tallien taistelua uutta ilmoittautumisjärjestelmää vastaan, joka takasi kaikille mukana oleville talleille aikaisempaa suuremman starttirahan. Taistelu päättyi Focan voitoksi, ja Ecclestone käynnisti seuraavaksi taistelun televisiointioikeuksista. Siitä kehittyi arvovaltainen taisto Jean-Marie Balestren johtaman Fisan ja Ecclestonen johtaman Focan välillä.

Fisan ja Focan kiista

muokkaa

Fisan ja Focan kiista oli Formula 1 -historian merkittävimpiä "taisteluita", jossa lajin kattojärjestöt taistelivat vallasta F1-sarjassa. Lopulta kiista päättyi kompromissiin Concorde-sopimuksella, joka olisi voimassa 25 vuotta. Fisa päätti säännöistä, ja Foca hoiti taloudelliset asiat, kuten televisiointioikeudet, ja siitä aukeni Ecclestonelle reitti F1-sarjan yksinvaltiaaksi.

Lopullinen valtaannousu

muokkaa

Focan lisäksi Ecclestone johti Brabham-tallia, joka oli joutunut pahaan alamäkeen sen perustajan Jack Brabhamin lopetettua uransa 1970. Ecclestonen palkattua talliin brasilialaisen Nelson Piquet'n talli nousi hetkeksi takaisin voittojen ja jopa mestaruuksien tielle. Lopullinen alamäki alkoi vasta, kun Piquet lähti Williamsille 1986, minkä jälkeen talli ei voittanut enää yhtään kilpailua. Alamäen alkaessa Ecclestone erosi Brabhamin tallipäällikön paikalta ja siirtyi hänelle varatulle paikalle F1:n diktaattoriksi. Kun F1 sai television välityksellä lisää katsojia, alkoi sarjan menestys ulkomailla, mikä tuotti Ecclestonelle taloudellista menestystä. Ecclestonen valta kasvoi entisestään, kun hänen kiistakumppaninsa Balestre syöstiin Fisan johdosta ja tilalle nousi Ecclestonen hyvä ystävä Max Mosley. Siitä lähtien Ecclestone johti F1-sarjan bisnesimperiumia yksinvaltiaan tavoin vuoteen 2017 saakka, kunnes hänet syrjäytettiin.

Politiikka

muokkaa

Ecclestone on tukenut Britannian työväenpuoluetta. Vuonna 2000 nousi kohu, kun Ecclestone lahjoitti puolueelle miljoona puntaa. Kohun vuoksi lahjoitus palautettiin Ecclestonelle.[5] Toisaalta Ecclestone on esittänyt myönteisiä kannanottoja muun muassa Adolf Hitleristä ja Saddam Husseinista, ja ilmaissut kallistuvansa pikemmin totalitarismin kuin demokratian kannalle.[6]

Formula 1 -tulokset

muokkaa
Kausi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Pisteet Sijoitus
1958 B C Ecclestone ARG
 
MON
DNQ
NED
 
500
 
BEL
 
FRA
 
GBR
DNQ
GER
 
POR
 
ITA
 
MOR
 
0 63.

Yksityiselämä

muokkaa

Vuonna 2011 talouslehti Forbesin mukaan Ecclestonen omaisuus oli 4,2 miljardia dollaria, ja näin ollen hän oli Yhdistyneen kuningaskunnan neljänneksi rikkain henkilö. Edellisenä vuonna hänen tulonsa olivat olleet 200 miljoonaa dollaria.

Vuonna 2004 Ecclestone myi Kensington Palace Gardenissa sijaitsevan asuntonsa, koskaan siinä asumatta, liikemies Lakshmi Mittalille 57,1 miljoonan dollarin hintaan. Tämä teki siitä tuolloin maailman kalleimman talon.

Ecclestone on ollut naimisissa kolmesti. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli nimeltään Ivy, ja heillä on tytär nimeltä Deborah. Myöhemmin hän nai Slavica Ecclestonen (o.s. Radić) (s. 1958), jonka kanssa hän oli naimisissa liki 25 vuotta. Jugoslavian, nykyisen Kroatian, Rijekasta kotoisin oleva Slavica on entinen Armanin malli. Heillä on kaksi tytärtä; Tamara Ecclestone (s. 1984) ja Petra Ecclestone (s. 1988). Pariskunta erosi virallisesti 11. maaliskuuta 2009. Vuonna 2012 elokuussa hän nai jälleen huomattavasti nuoremman naisen, Fabiana Flosin, joka oli 46 vuotta nuorempi kuin Ecclestone. He saivat Ace-nimisen pojan kesällä 2020.[7][8]

Ecclestone oli oikeudessa Münchenissä syytettynä saksalaispankkiirin lahjomisesta. Hän sopi syyttäjän kanssa oikeusprosessin nopeuttamisesta lahjoittamalla 75 miljoonaa euroa Baijerin vapaavaltiolle. Hänet todettiin syyttömäksi. Jos Ecclestone olisi tuomittu, hän olisi voinut saada jopa kymmenen vuoden vankeusrangaistuksen ja joutua luopumaan formulaliiketoiminnasta. Kyseisissä sopimustapauksissa saatuja rahoja käytetään esimerkiksi hyväntekeväisyyteen. Syyttäjän mukaan muun muassa Ecclestonen ikä vaikutti sopimuksen syntymiseen.[9][10]

Ecclestone tuomittiin lokakuussa 2023 Lontoossa 17 kuukauden ehdollisen vankeustuomion verorikoksesta pimitettyään verottajalta vuonna 2015 610 miljoonaa euroa ja hänet määrättiin maksamaan 750 miljoonan korvaukset.[11]

Lähteet

muokkaa
  1. (en) Internet Movie Database  . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. Nyt se vihdoin tapahtui - F1-moguli pantiin tylysti sivuun: "Olen yksinkertaisesti poissa" iltalehti.fi. Viitattu 24.1.2017.
  3. a b Vauhdin Maailma 7/2007: "Pieni mies - suuret visiot"
  4. Profiles Bernie Ecclestone ESPN EMEA Ltd.. Viitattu 3.9.2012.
  5. Pressure Mounts over Ecclestone Cash UK Politics. 24.9.2000. BBC News. Viitattu 23.3.2009. (englanniksi)
  6. Huhhuh! F1-moguli kehuu Adolf Hitleriä ja Saddam Husseinia Urheilu - F1. 4.7.2009. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 6.7.2009. Viitattu 4.7.2009.
  7. Entinen F1-pomo Bernie Ecclestone, 89, saa lapsen! www.iltalehti.fi. Viitattu 3.4.2020.
  8. Sportti com Estonia- https://www.sportti.com:+89-vuotiaasta Bernie Ecclestonesta tuli isä www.sportti.com. Viitattu 12.10.2023.
  9. Laakso, Vesa: F1-pomo Ecclestone vältti vankilan maksamalla 100 miljoonaa Urheilu - F1. 5.8.2014. Yle. Viitattu 24.8.2014.
  10. F1-pomo Ecclestone päätti oikeudenkäyntinsä 100 miljoonalla dollarilla Urheilu - F1. 5.8.2014. Helsingin Sanomat (Sanoma Media Finland). Arkistoitu 12.8.2014. Viitattu 24.8.2014.
  11. Nyt on rajut sakot! Bernie Ecclestonen, 92, verokikkailu kävi todella kalliiksi www.iltalehti.fi. Viitattu 12.10.2023.