Christiaan Eijkman

alankomaalainen lääkäri

Christiaan Eijkman (11. elokuuta 1858 Nijkerk, Alankomaat5. marraskuuta 1930 Utrecht, Alankomaat) oli alankomaalainen lääkäri ja fysiologian professori. Hän osoitti että beriberi johtuu puutteellisesta ruokavaliosta, mikä johti vitamiinien löytämiseen. Hän sai vuoden 1929 Nobelin fysiologian ja lääketieteen palkinnon yhdessä Frederick Hopkinsin kanssa.

Christiaan Eijkman
Henkilötiedot
Syntynyt11. elokuuta 1858
Nijkerk, Alankomaat
Kuollut5. marraskuuta 1930 (72 vuotta)
Utrecht, Alankomaat
Koulutus ja ura
Tutkinnot Amsterdamin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Thomas Place
Tutkimusalue Patologia
Tunnetut työt beriberi
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin lääketieteen palkinto (1929)

Eijkman suoritti lääketieteen tutkinnon Amsterdamin yliopistossa vuonna 1883. Hän työskenteli ensin pari vuotta Alankomaiden Itä-Intiassa (nykyinen Indonesia, sitten Berliinissä Robert Kochin johdolla bakteriologian tutkimuksessa ja palasi Javalle vuonna 1886. Hän etsi bakteeria, joka aiheuttaisi beriberin. Laboratorion kanat saivat hermosairauden, joka muistutti beriberiä, ja Eijkman osoitti sen johtuvan siitä, että kanoja oli ruokittu kiillotetulla riisillä eikä täysjyväriisillä. Hän uskoi taudin johtuvan puhdistetussa riisissä muodostuvista myrkyistä, ja pysyi kannassaan vaikka hänen seuraajansa löysi täysjyväriisistä tiamiinin (B-vitamiinin) ja osoitti sen puutteen aiheuttavan kanojen oireet.[1]

Eijkman palasi Eurooppaan 1896 ja toimi Utrechtin yliopiston professorina kolmenkymmenen vuoden ajan, 1898-1928.[1]

Lähteet

muokkaa
  1. a b Christiaan Eijkman Encyclopaedia Britannica. Viitattu 8.12.2019.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.