Hermomyrkky

kemiallinen aine, joka estää neuronien toimintaa

Hermomyrkky eli neurotoksiini on kemiallinen aine, joka estää neuronien toimintaa. Koska hermosolut vastaavat lukuisista elimistön toiminnoista, neurotoksiinien vaikutus voi ilmetä hyvin monella tavalla. Neurotoksiinin vaikutukset riippuvat myös annoksen suuruudesta.

Elohopea on metalleihin kuuluva hermomyrkky.

Neurotoksiini voi yksinkertaisesti vahingoittaa hermosolua niin, että se lakkaa toimimasta. Toiset toksiinit vaikuttavat neuronien signaalien välitykseen estämällä välittäjäaineiden vapautumista, vastaanottoa tai saamalla aikaan vääriä signaaleja. Ihmiskeho tuottaa myös itse joitakin neurotoksiineja: monet neurotransmitterit, joita tarvitaan välittämään signaaleja, ovat liian suurina annoksina vaarallisia. Esimerkiksi keskushermostossa oleva liika serotoniini aiheuttaa vaarallisen serotoniinioireyhtymän.

Luonnosta löytyy lukuisia neurotoksiineja. Niitä tuottavat myrkylliset eläimet, mutta myös jotkut raskasmetallit kuten lyijy ovat neurotoksiineja. Neurotoksiineja voidaan käyttää myös sodankäynnissä ja väkijoukkojen hallinnassa.

Altistuminen neurotoksiineille voi aiheuttaa pahoinvointia, motoriikan hallinnan menetyksen, halvaannuksen, näköhäiriöitä, huimausta tai aivohalvauksen. Ääritapauksissa tuloksena voi olla kooma ja lopulta kuolema hermoston toiminnan lakkaamisen seurauksena. Erityisesti silloin, kun neurotoksiini vaikuttaa autonomisen hermoston toimintaan, kehon toiminnot voivat pysähtyä nopeasti.

Neurotoksiinille voi altistua akuutisti esimerkiksi käärmeenpureman seurauksena. Krooninen altistus voi seurata esimerkiksi raskasmetallimyrkytyksestä, jolloin ainetta saadaan pieninä annoksina pitkien aikojen kuluessa. Raskasmetallit ovat ongelmallisia, koska ne voivat varastoitua elimistöön. Tällöin uhri sairastuu, kun raskasmetallia on kerääntynyt elimistöön tietty määrä.

Neurotoksiinialtistusta voidaan hoitaa useilla eri menetelmillä. Monet hoitomenetelmät keskittyvät ylläpitämään elimistön toimintoja niin pitkäksi aikaa, että potilaan tila vakautuu. Tällöin potilas usein toipuu, mutta voi saada myöhemmin altistuksesta johtuvia sivuvaikutuksia. Joskus neurotoksiineja vastaan voidaan käyttää kemiallisia aineita tai muuttaa ne muotoon, jossa ne huuhtoutuvat elimistöstä nopeammin. Joihinkin myrkytyksiin ei ole parannuskeinoa, vaan hoito on oireenmukainen.[1]

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa