Piikivi eli limsiö on kalkkikiven keskelle muodostunut kvartsisaostuma. Piikivet olivat kivikaudella arvokkaita, koska niiden lohkopinnat ovat teräviä ja ne sopivat siten työkaluiksi.[1]

Piikiveä
Piikivenkappaleita
Piikivikenttä Rügenissä, Saksassa.

Piikiven iskusta karkaistun hiiliteräksen kanssa syntyy helposti kipinä, ja piikivenkappaletta käytettiin tuluksissa ja tuliaseiden piilukoissa 1850-luvulle asti.

Piikiven väri vaihtelee suuresti sen mukaan, mitä metalleja kiviaineksessa on; yleisimpiä värejä ovat harmaanruskean eri sävyt, vihertävä ja ruosteenpunainen. Ne ovat tavallisesti keskeltä tummempia kuin pinnalta.

Suomen kivikautinen väestö hankki piikivensä ulkomailta: Venäjältä, Skandinavian eteläosista tai Keski-Euroopasta.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. Kvartsi: Piikivi Kiviopas. Vuolukivialan koulutushanke / Suomussalmen kunta. Arkistoitu 26.6.2010. Viitattu 21.9.2008.
  2. Kivikausi 8600 - 1300 ekr. Esihistorian opetuspaketti. Museovirasto. Arkistoitu 7.8.2011. Viitattu 27.7.2018.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.