haukka

Katso myös: Haukka

Katso artikkeli Haukka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

haukka (9-A)

keskikokoinen tai pieni päiväpetolintu (Accipitridae). Heimossa on sukuja: Buteo, Circus, Accipiter ja Pernis.
(politiikka) rauhanpolitiikan vastustaja; henkilö, joka on epäsovinnollinen ja kannattaa väkivaltaa
Turvallisuuspolitiikan haukat ja kyyhkyt.
(kuvaannollisesti, yhdyssanan jälkiosana) henkilö, joka on jossakin erityisen hyvä tai siitä erityisen kiinnostunut
Hän se vasta on oikea bisneshaukka.

Matti Vanhasen pääministerikaudella julkisuuden uutishaukat pidettiin loitolla tärkeitä päätöksiä valmisteltaessa. (shl.fi)

Ääntäminen

IPA: /ˈhɑu̯kːɑ/
tavutus: hauk‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	haukka	haukat
genetiivi	haukan	haukkojen (haukkain)
partitiivi	haukkaa	haukkoja
akkusatiivi	haukka; haukan	haukat
sisäpaikallissijat
inessiivi	haukassa	haukoissa
elatiivi	haukasta	haukoista
illatiivi	haukkaan	haukkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	haukalla	haukoilla
ablatiivi	haukalta	haukoilta
allatiivi	haukalle	haukoille
muut sijamuodot
essiivi	haukkana	haukkoina
translatiivi	haukaksi	haukoiksi
abessiivi	haukatta	haukoitta
instruktiivi	–	haukoin
komitatiivi	–	haukkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	hauka-
vahva vartalo	haukka-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

vanha germaaninen laina^[1]; Kirjakielessä sana esiintyy linnunnimenä ensimmäisen kerran Ericus Erici Sorolaisen Postillassa 1621 (”haucka"). Sitä ennen sana mainitaan Tyrvään kirkontileissä sukunimenä tai lisänimenä 1469 (”olaff hawka”)^[2].

Käännökset

1. keskikokoinen tai pieni päiväpetolintu Accipitridae-heimossa

albania: fajkua m.
bulgaria: сокол m., ястреб m.
englanti: falcon, (isommat) hawk, (hiirihaukka) buzzard
espanja: halcón m., (erit. haarahaukat) milano m.
esperanto: falko
hollanti: valk, havik m.
indonesia: elang
italia: falco m.
kroaatti: sokol m.
latina: accipiter m., falco m.
latvia: vanags
liettua: vanagas, sakalas
liivi: kuļ
norja: falk
pohjoissaame: fálli

portugali: falcão m.
puola: sokół m., jastrząb m.
ranska: faucon m., milan m.
ruotsi: hök, falk
saksa: Falke m.
shona: rukodzi
sloveeni: sokol m.
tanska: falk
tšekki: sokol m., (kanahaukat) jestřáb m., (tuulihaukat) poštolka f.
turkki: şahin
ukraina: сокіл m., яструб m.
unkari: sólyom
venäjä: сокол m., (isommat, erit. kanahaukat) ястреб m.
viro: kull; (kanahaukka ja varpushaukka) haugas; (jalohaukat) pistrik

Liittyvät sanat

Vastakohdat

[2] politiikassa: kyyhky

Yhdyssanat

aavikkohaukka, ampiaishaukka, ampuhaukka, amurinhaukka, arabihaukka, arohaukka, australianhaukka, bramiinihaukka, erakkohaukka, haarahaukka, hammashaukka, harmaanaamahaukka, harmaaraitahaukka, haukankatse, haukansilmä, haukka-aratti, haukkametsästys, haukkapala, heinäsirkkahaukka, helmiselkähaukka, hiirihaukka, isopyrstöhaukka, jalohaukka, jokihaukka, kalastajahaukka, kanahaukka, keltapäähaukka, kolibrihaukka, kotilohaukka, kyyhkyhaukka, kääpiöhaukka, käärmehaukka, lauluhaukka, leijahaukka, lepakkohaukka, liitohaukka, lintuhaukka, liskohaukka, luhtahaukka, mangrovehaukka, marsuhaukka, mehiläishaukka, metsästyshaukka, munahaukka, mustahaukka, muuttohaukka, Nato-haukka, nauruhaukka, nokihaukka, nuolihaukka, palmuhaukka, pikkuhaukka, pilvimetsähaukka, pitkäjalkahaukka, poutahaukka, preeriahaukka, punajalkahaukka, punaselkähaukka, rapuhaukka, ritarihaukka, rosvohaukka, ruostehousuhaukka, ruosteniskahaukka, ruskosiipihaukka, salomoninhaukka, sammakkohaukka, sirkkahaukka, sirohaukka, suohaukka, tornihaukka, tunturihaukka, tuulihaukka, töyhtöhaukka, uudenkaledonianhaukka, uudenseelanninhaukka, vaaleahammashaukka, valkohaukka, valkosilmähaukka, varpushaukka, viheltäjähaukka, viidakkohaukka, viuhkahaukka, väkänokkahaukka, välimerenhaukka

Aiheesta muualla

haukka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
↑ Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. {{{s}}}. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X. 46, 297

[1] Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.

[2] Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. {{{s}}}. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X. 46, 297

[1]