tarkka

tarkka (9-A) (komparatiivi tarkempi, superlatiivi tarkin) (taivutus[luo])

1. täsmällinen, yksityiskohtainen

   tarkka laskelma

   tarkka kellonaika

   tarkka piirustus

2. sellainen, joka osuu siihen mihin yritetään osua

   tarkka laukaus

3. sellainen, joka huomioi yksityiskohdat; pedantti, ehkä jopa saivarteleva

   tarkka kaveri

• IPA: /ˈt̪ɑrkːɑ/
• tavutus: tark‧ka

• (kuvasta) terävä

• epätarkka
• sumea

• adverbit: tarkkaan, tarkasti
• substantiivit: tarkkuus, tarkkailija, tarkkailu, tarkkaaja
• verbit: tarkastaa, tarkata, tarkentaa, tarkkailla, tarkkuuttaa, tarkoittaa

epätarkka, mittatarkka, pikkutarkka, pikselintarkka, sanatarkka, tarkka-ampuja, tarkkakatseinen, tarkkakorvainen, tarkkakuuloinen, tarkkakätinen, tarkkakätisesti, tarkkakätisyys, tarkkakäyntinen, tarkkamittainen, tarkkamuistinen, tarkkanäköinen, tarkkanäköisyys, tarkkarajainen, tarkkasilmäinen, tarkkavaaitus, tarkkavainuinen, tunnontarkka, turhantarkka

• tarkan markan mies — rahoistaan tarkka mies

• tarkka Kielitoimiston sanakirjassa