Katso myös: Tiira
Wikipedia
Katso artikkeli Tiirat Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Tiiroja

Substantiivi

muokkaa

tiira (9)[1]

  1. lokkeihin kuuluvan rantalintujen alaheimon (Sterninae) lintuja
  2. (lähinnä monikossa) tiirojen suvun (Sterna) laji tai yksilö

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪iːrɑ/
  • tavutus: tii‧ra

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tiira tiirat
genetiivi tiiran tiirojen
(tiirain)
partitiivi tiiraa tiiroja
akkusatiivi tiira;
tiiran
tiirat
sisäpaikallissijat
inessiivi tiirassa tiiroissa
elatiivi tiirasta tiiroista
illatiivi tiiraan tiiroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tiiralla tiiroilla
ablatiivi tiiralta tiiroilta
allatiivi tiiralle tiiroille
muut sijamuodot
essiivi tiirana tiiroina
translatiivi tiiraksi tiiroiksi
abessiivi tiiratta tiiroitta
instruktiivi tiiroin
komitatiivi tiiroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tiira-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

itämerensuomalainen onomatopoeettinen sana[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aleuttientiira, arabiantiira, eteläamerikantiira, eteläntiira, filippiinientiira, hietatiira, hopeatiira, inkatiira, isonokkatiira, jokitiira, kalatiira, kaunotiira, keijutiira, kerguelenintiira, kuningastiira, lapintiira, mustaniskatiira, mustanokkatiira, mustatiira, mustavatsatiira, nokitiira, oseaniantiira, pikkutiira, rengasnokkatiira, riuttatiira, ruskotiira, ruusutiira, tuhkatiira, töyhtötiira, uudenseelannintiira, valkoposkitiira, valkosiipitiira

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tiira Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
  2. Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 37. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.