Maria Kristiina (Espanjan kuningatar, 1806–1878)

Maria Cristina (esp. María Cristina de Borbón de Dos Sicilias); 27. huhtikuuta 1806 Napoli (toisten tietojen mukaan Palermo),^[1] Molempain Sisiliain kuningaskunta – 23. elokuuta 1878 Sainte-Adresse, Ranskan kolmas tasavalta)^[2] oli Espanjan kuninkaan Ferdinand VII:n puoliso ja tämän kuoltua Espanjan sijaishallitsija tyttärensä, kuningatar Isabella II:n alaikäisyyden aikana vuosina 1833–1840. Maria Cristinan sijaishallitsijakautta leimasi ensimmäisenä karlistisotana tunnettu sisällissota kruununperimyksestä.

Maria Cristina oli Molempain Sisiliain kuninkaan Frans I:n ja tämän toisen puolison, Espanjan infanta Maria Isabellan toiseksi vanhin tytär. Hänen äidinpuoleinen isoisänsä oli Espanjan kuningas Kaarle IV.^[2][3] Maria Cristinalla oli 11 sisarusta.

María Cristina oli Ferdinand VII:n sisarentytär, koska hänen äitinsä, infanta María Isabel de Borbón oli tämän sisar, joten avioliiton solmimiseksi oli tarpeen pyytää Vatikaanilta asianmukaisia ​​vapautuksia. Asian hoiti Espanjan Rooman suurlähettiläs Pedro Gómez Labrador, joka vastasi myös María Cristinan käden pyytämisestä Molempain Sisiliain kuninkaalta.^[1]

Syyskuun 30. päivänä 1829 María Cristina lähti Napolista Espanjaan vanhempiensa ja nuoremman veljensä, Trapanin kreivi Francisco de Paulan kanssa. Kulkiessaan Rooman kautta paavi Pius VIII otti heidät vastaan. Ranskan ja Italian välinen raja ylitettiin maitse. Saattue tuli 8. joulukuuta Aranjueziin, jossa häät vietettiin Kuninkaallisessa palatsissa 9. joulukuuta 1829, ja avioliitto ratifioitiin Madridissa 11. joulukuuta Atochan Neitsyt Marian basilikassa. Ylenpaltttiset hääjuhlat jatkuivat useiden päivien ajan.^[1]

Koska aiemmin jo kolmesti naimisissa olleelle itsevaltiaasti hallinneelle Ferdinand VII:lle ei ollut syntynyt poikia, Ferdinand muutti kruununperimysjärjestystä Maria Cristinan toiveesta 29. maaliskuuta 1830 annetulla pragmaattisella sanktiolla siten, että myös kuninkaan naispuolinen jälkeläinen voisi periä kruunun. Tämän seurauksena kruununperijän asema siirtyi Ferdinandin nuoremmalta veljeltä Don Carlosilta heidän tyttärelleen Isabellalle, joka syntyi lokakuussa 1830.^[2][3]

Heille syntyivät lapset:

• prinsessa María Isabel Luisa, tuleva Isabella II (10. lokakuuta 1830 – 10. huhtikuuta 1904)
• prinsessa María Luisa Fernanda (30. tammikuuta 1832 – 2. helmikuuta 1897)

Pian Ferdinand VII:n kuoleman jälkeen, Maria Cristina meni 28. joulukuuta 1833 salaa naimisiin kuninkaallisen vartiokaartin entisen kersantin Agustín Fernando Muñozin (1808–1873) kanssa. Maria Cristina ja Muñoz saivat kahdeksan lasta yrittäessään pitää avioliittonsa salassa.^[1]

• Maria de los Desamparados, Vista Alegren kreivitär (17. marraskuuta 1834 - 19. elokuuta 1864); avioitui prinssi Władysław Czartoryskin (1828–1894) kanssa
• Maria de los Milagros, Castillejon markiisitar (8. marraskuuta 1835 – 9. heinäkuuta 1903); avioitui prinssi Filippo Massimiliano Del Drago de Mazzanon e Antunin (1824–1913) kanssa. Heidän poikansa Giovanni Battista tunnettiin New Yorkin seurapiireissä prinssi del Dragona.
• Agustín Maria, Tarancónin herttua (15. maaliskuuta 1837 - 15. heinäkuuta 1855)
• Fernando Maria, Riansaresin ja Taranconin herttua (27. huhtikuuta 1838 – 7. joulukuuta 1910); naimisissa Eladia Bernaldo de Quirós y González de Cienfuegos (1839–1909) kanssa
• Maria Cristina, La Isabellan markiisitar (19. huhtikuuta 1840 – 19. joulukuuta 1921).
• Juan Bautista, Recuerdon kreivi (29. elokuuta 1841 – 2. huhtikuuta 1863)
• Antonio Muñoz y de Borbón (3. marraskuuta 1842 – 1847)
• Jose Maria, Gracian kreivi (21. joulukuuta 1843 – 17. joulukuuta 1863)

Kun Ferdinand VII kuoli 29. syyskuuta 1833, Maria Cristina nimettiin kaksivuotiaan Isabellan sijaishallitsijaksi ja hän sai siten periaatteessa absoluuttisen vallan. Don Carlos ja monet muut eivät kuitenkaan hyväksyneet perimysjärjestyksen muuttamista, ja karlistit aloittivat sisällissodan vain muutaman päivän kuluttua.^[2][3] Espanjan liberaalit asettuivat vapaamielisempänä pidetyn Maria Cristinan hallituksen tueksi, kun taas monet vanhoilliset tahot tukivat Don Carlosta.

Maria Cristinan hallinto kärsi epävakaudesta, sillä hänen liberaalit tukijansa eivät olleet tyytyväisiä hänen toimintaansa hallitsijana. Toisaalta myös itsevaltiuden tukijoilla oli edelleen epäilyksiä häntä kohtaan.^[2]

Maria Cristina solmi vuonna 1833 pian miehensä kuoleman jälkeen salaa morganaattisen avioliiton upseeri Agustín Fernando Muñozin kanssa, mikä sai monet aiemmat tukijat kääntymään häntä vastaan. La Granjassa puhjenneen kapinan jälkeen Maria Cristina joutui toukokuussa 1836 palauttamaan voimaan vapaamielisen vuoden 1812 perustuslain ja siten luopumaan itsevaltiudesta. Sota karlisteja vastaan päättyi kuningattaren tukijoiden voittoon, mutta vuonna 1840 vaikutusvaltainen kenraali Baldomero Espartero pakotti Maria Kristiinan luopumaan sijaishallitsijuudesta.^[2]

Maria Cristina siirtyi maanpakoon Ranskaan. Kun Isabella II marraskuussa 1843 julistettiin täysi-ikäiseksi, hän salli äidilleen paluun Espanjaan. Maria Cristina palasi seuraavana vuonna, jolloin myös hänen toinen avioliittonsa tunnustettiin virallisesti ja hänen aviomiehelleen Agustín Fernando Muñozille annettiin Rianzaren herttuan ja Espanjan granden arvot. Kun Maria Cristina pyrki sekaantumaan maan hallintoon, hänet pakotettiin vuonna 1854 uudelleen maanpakoon.^[3] Hän asui tämän jälkeen loppuikänsä Ranskassa.

Maria Cristina kuoli 72-vuotiaana elokuussa 1878 Sainte-Adressen (toisten tietojen mukaan Le Havren) kaupungissa Ranskassa. Hänen jäännöksensä siirrettiin Espanjaan, ja koska hän oli synnyttänyt kruununperijän, hänet haudattiin kuningas Ferdinand VII:n vierelle El Escorialin Kuninkaalliseen kryptaan Kuninkaiden pantheoniin.^[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maria Kristiina Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Chile Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Italia Yhdysvallat Tšekki Puola Taiteenala ULAN Henkilöt Deutsche Biographie Muut RISM SNAC IdRef