Alexandrine

Alexandrine Augustine von Mecklenburg-Schwerin (24. joulukuuta 1879 Schwerinin linna, Mecklenburg-Schwerinin suurherttuakunta – 28. joulukuuta 1952 Sankt Lukas Stiftelsen hoivakoti, Hellerup, Kööpenhamina, Tanskan kuningaskunta) oli saksalainen herttuatar, josta tuli Kristian X:n puolisona Tanskan ja Islannin kuningatar vuosina 1913–1947.^[1][2][3]

Alexandrine kasvoi Mecklenburg-Schwerinin suurherttua Friedrich Frans III:n (1851–1897) ja suuriruhtinatar Anastasia Mihailovna Romanovan tyttärenä vuoroin Scwerinissä Pohjois-Saksassa, vuoroin perheen Villa Wenden huvilassa Cannesissa Ranskassa, missä perhe vietti aikaansa isän heikon terveyden takia.^[4][2] Hänellä oli kaksi sisarusta: Friedrich Frans IV (1882–1945), joka seurasi isäänsä suurherttuana ja herttuatar Cecilie von Mecklenburg-Schwerin (1886–1954), joka avioitui Saksan kruununprinssi Vilhelmin kanssa.

Alexandrine harrasti urheilua ja musiikkia nuoresta asti, hän oli erinomainen pianisti. ^[1]

Luonteeltaan ujolla Alexandrinella oli aluksi vaikeuksia tottua julkisen huomion kohteena olemiseen.^[1]

Hän harjoitti hyväntekeväisyyttä koko elämänsä ajan perustamalla vuonna 1914 muuan muassa Kuningattaren keskuskomitean, joka auttoi köyhiä perheitä. Hän oli Kööpenhaminan musiikkiseuran ja Richard Wagner seuran^[3] suojelija. Hän oli innokas golfinpelaaja, harrasti valokuvausta sekä purjehdusta ja teki taidokkaita ristipistokäsitöitä, joita lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen.^[4][1][5]

Kuningatar Alexandrine oli saksalainen, mikä ei ollut suosittua, kun natsi-Saksa miehitti Tanskan vuonna 1940. Alexandrinella oli kuitenkin melko selvä näkemys miehityksestä ja hän tuli erityisen suosituksi lausahduksestaan kenraalimajuri Kurt Himerille (1888-1942), kun tämä tuli kuningasparin audienssille. Tässä Alexandrine on sanoa: "Näissä olosuhteissa en toivonut ottavani vastaan maanmiestäni!"^[2]

Alexandrinesta tuli erityisesti tämän jälkeen yhtä paljon miehityksen vastaisuuden symboli kuin puolisonsa.^[2] Saksan miehitysaikana 1940–1945 hänen ja miniä Ingridin aina tyyni esiintyminen piti yllä kansan moraalia.^[6] Miehityksen aikana hän jatkoi hyväntekeväisyystyötään, ja runoilija Kaj Munkin kerrotaan sanoneen: "Jumala varjelkoon kuningatarta, ainoaa saksalaista, jonka haluamme pitää!" Miehityksen jälkeen Alexandrine ja Kristian X elivät hiljaista perhe-elämää.^[2]

Kuningatar Alexandrine oli Islannin viimeinen kuningatar vuosina 1918–1944.^[2]

Hän kihlautui Tanskan prinssi Christianin (tuleva kuningas Kristian X) kanssa Schwerinissä maaliskuussa 1897 ja avioitui 26. huhtikuuta 1898^[1] perheensä omistamassa Villa Wendenissä Cannesissa.^[3][2] He olivat tavanneet talvella 1896–1897 Cannesissa, jossa moni Euroopan kuninkaallinen kävi lomailemassa.

Alexandrinelle ja Kristianille syntyi kaksi lasta:

• Fredrik IX (1899–1972), avioitui Ruotsin prinsessa Ingridin kanssa
• Prinssi Knud (1900–1976), avioitui sekkunsa Tanskan prinsessa Karolina Matildan kanssa.

Poikien kasvatuksessa Alexandrinella oli merkittävä osuus, koska isä prinssi Christian oli saanut ankaran sotilaallisen kasvatuksen ja toimi kotioloissakin kuten kasarmilla.^[1]

Alexandrine jäi leskeksi vuonna 1947 ja säilytti tittelinsä, eikä käyttänyt leskikuningatar nimitystä. Hän vetäytyi kansalta häälahjaksi vuonna 1902 saamaansa Marselisborgin linnaan^[8] Jyllantiin, mutta jatkoi aktiivisesti hyväntekeväisyyttä ja harrastuksiaan. Kuningatar kutsui koululaisia viettämään kesää linnaansa. Alexandrine kuoli pitkällisen sairauden jälkeen 73-vuotiaana joulukuussa 1952 Sankt Lukas Stiftelsenin hoivakodissa Hellerupissa Kööpenhaminassa.^[2][5] Hänet on haudattu Roskilden tuomiokirkkoon.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alexandrine Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Ranska BnF data Saksa Yhdysvallat Henkilöt Deutsche Biographie Muut SNAC IdRef Te Papa (New Zealand)