Kaivertaminen

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Kaivertaminen on kuvion tekemistä kovaan, yleensä tasaiseen pintaan työstämällä siihen uria tai muita syvänteitä. Kaivertaminen tarkoittaa yleensä kuvion tekemistä metallin pintaan, mutta joissakin tapauksissa sillä tarkoitetaan myös kuvion tekemistä muun muassa puupintaan tai lasiin. Tämä termi koskee myös hautakivikaiverruksia.^[1]

Kaivertajat käyttävät karkaistusta teräksestä valmistettua työkalua, kaiverrinta, leikkaamaan kuvion metallin pintaan, yleisimmin jalometalleihin. Kuvio piirretään ensin, ja esine kiinnitetään esimerkiksi puupalikalle sinettilakalla^selvennä tai suoraan kaiverruskuulaan^selvennä pienillä leuoilla. Kaivertimissa on valikoima kokoja ja muotoja, jotka tuottavat erityyppisiä uurteita. Kaivertaja valmistaa kaivertimen itse raaka-aihiosta omaan käteen sopivaksi. Kaivertimia on eri malleja: viiste-, pyörtö-, taso-, varjostin- ja sormuskaivertimia. Yleensä tekstien tekemiseen käytetään viistekaiverrinta, jonka terän muoto on v-kirjaimen mallinen, ja sillä saadaan aikaiseksi hienon hienoa ja myös leveää viivaa. Käsinkaiverruksella saadaan näyttäviä kiiltäviä^selvennä kaaria ja kiemuroita sekä suoria viivoja, joita kone ei voi jäljitellä. Käsinkaiverrus on taitoa ja kokemusta vaativa harvinainen taiteen laji. Metallin kaivertamiseen käytetään kaiverrusteeriä, jotka sopivat myös puun ja nahan käsittelyyn sekä pehmeiden metallien kaiverrukseen kaiverrinteriä, jotka sopivat myös puun tai muovin käsittelyyn.^[2]

Puun kaivertamiseen käytetään kaiverrusveistä, jolla saadaan tehtyä geometrisia kuvioita.^[3]

Laajojenkin pintojen sisältämät yksityiskohdat ovat pienimmillään mikroskooppisen pieniä, joita voi havannoida tarkasti vain mestarikaivertaja. Kaiverrettujen muotojen jäljittely koneella on lähes mahdotonta. Nykyaikaiset setelileimasimet^selvennä ovat melkein aina kaiverrettuja. Monet klassiset postileimat^selvennä olivat kaiverrettuja; tosin nykyään kaiverruksen harjoittaminen on keskittynyt vain tiettyihin maihin ja sitä käytetään, kun halutaan erityisen hienostunutta muotoilua. Suomessa tehtävä taidekaiverrus eli käsinkaiverrus, jota yleisesti tehdään pöytähopeisiin, kummilusikoihin, kynttilänjalkoihin, sormuksiin ja lahjaesineisiin, on Euroopassa harvinaista. Suomalaisilla on myös paljon pelkistetympi tapa tehdä monogrammeja eli kirjainyhdistelmiä kuin muualla Euroopassa, jossa käsinkaiverrusta käytetään enimmäkseen asekaiverruksiin. Pohjoismaissa kaiverrusopetusta annetaan vain Suomessa. Suurimmat taiteelliset kaiverrustyöt on tehty tuliaseisiin tai muihin metallisiin aseisiin, koruihin ja soittimiin.

Teollisuudessa kaupallisiin koristeluihin on korvattu työvälineeksi CNC- tai jyrsinkone. Koneellinen kaiverrus ei kuitenkaan ole ulkonäöltään samanlaista kuin käsinkaiverrus. Kone käyttää kuvion tekemiseen usein laseria, kun käsinkaiverrettaessa kappaletta taas vuollaan talttamaisella työkalulla. Kaivertimen terän muotoja ovat istutus-, tasa-, viisto-, pyörö- ja varjostuskaivetaminen.^[4]

Uusimpana tulokkaana kaiverruksen alalla on paineilmakaiverrin, jonka jälki on verrattavissa käsin tehtyyn kaiverrukseen. Erona on vain työstämisen helppous, kun paineilma antaa voiman kaivertamiseen. Kaikkein pienimmät ja tarkimmat kaiverrukset, kuten bulino-tekniikkaa käyttävät työt tehdään mikroskoopin alla.

l

• Teräspiirros

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaivertaminen Wikimedia Commonsissa

• Engravingschool.com. (englanniksi)