Katajanokan Haukat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katajanokan Haukat
Koko nimi Katajanokan Haukat
Perustettu 1929
Kaupunki Helsinki
Miesten SM-mitalit
Kultaa 1 (1945)
Naisten SM-mitalit
Kultaa 4 (1938, 1939, 1940 ja 1946)
Hopeaa 1 (1945)

Katajanokan Haukat on helsinkiläinen urheiluseura. Seura perustettiin vuonna 1929. Seuran lajeina alkuvaiheessa oli pesäpallo ja yleisurheilu.[1]

Seura voitti vuonna 1937 pesäpallon valtakunnansarjan nousten vuoden 1938 Suursarjaan pudoten kuitenkin siitä. Seuran toiminta käynnistyi uudelleen sotien jälkeen. Huipennus oli pesäpallon miesten SM-hopea vuodelta 1945. Seuran miesten pesäpallojoukkue pelasi Suomen pääsarjassa kaikkiaan 11 kautta, viimeksi vuonna 1958. Lisäksi joukkue pelasi yhdeksän kautta toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Seura esiintyi viimeisen kerran pesäpallon 2. korkeimmalla tasolla kaudella 1962.

Seuran naisjaosto perustettiin vuonna 1932, jonka jälkeen käynnistyi naisten pesäpalloilu seurassa. Naisissa joukkueella oli sitäkin parempaa menestystä. Himmeämpien mitalien lisäksi joukkue juhli Suomen mestaruutta vuosina 1938, 1939, 1940 ja 1946.

Lisäksi Haukoilla on ollut ainakin käsipallotoimintaa vielä 2000-luvullakin. Käsipallossa seura on myös saavuttanut useita aikuisten SM-mitaleita. Tällä hetkellä Haukat pelaa käsipalloa miesten III divisioonassa.

Haukat voitti myös baseballin ensimmäisen Suomen mestaruuden 1981 nimellä Hawks.

Junioritoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesäpallon junioreiden SM-mitalit
Joukkue Mitalit Vuodet Yhteensä
A-pojat
Hopeaa Hopeaa 1956 1
Yhteensä: 1

Palkinnot ja huomionosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyöjäkuningas:[2]

  1. Katajanokan Haukat täyttää 30 vuotta. Helsingin Sanomat, 28.2.1959, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 24.11.2021.
  2. Parhaat lyöjät kausittain Suomen Pesäpalloliitto ry. Arkistoitu 31.12.2017. Viitattu 30.3.2018.
  3. Itä-Länsi-pelaajat joukkueittain, miehet Rasilainen, Matti. Viitattu 10.1.2018.
  4. Liitto-Lehdistö-pelaajat joukkueittain, miehet Rasilainen, Matti. Viitattu 14.1.2018.