Kristian VI

Kristian VI
Tanskan ja Norjan kuningas
Kristian VI, Johann Salomon Wahl 1730-1740
Tanskan ja Norjan kuningas
Valtakausi	12. lokakuuta 1730 – 6. elokuuta 1746
Kruunajaiset	6. kesäkuuta 1731 Fredriksborgin linnankirkko
Edeltäjä	Fredrik IV
Seuraaja	Fredrik V
Syntynyt	30. marraskuuta 1699 Christiansborg, Kööpenhamina, Tanska
Kuollut	6. elokuuta 1746 (46 vuotta) Hirschholmin linna, Hørsholm, Tanska
Hautapaikka	Roskilden tuomiokirkko
Puoliso	Sofia Magdalena
Lapset	Fredrik V Louise
Suku	Oldenburg
Isä	Fredrik IV
Äiti	Louise
Uskonto	Luterilaisuus, pietismi
Nimikirjoitus

Kristian VI (30. marraskuuta 1699 Christiansborgin linna, Kööpenhamina – 6. elokuuta 1746 Hirscholmin linna, Hørsholm, Tanskan kuningaskunta) oli Tanskan ja Norjan kuningas vuodesta 1730 aina kuolemaansa saakka. ^[1][2]

Kruununprinssi Christianin vanhemmat olivat Fredrik IV ja tämän ensimmäinen puoliso herttuatar Louise von Mecklenburg-Güstrow (1667–1721).^[2] Hänellä oli yksi aikuiseksi elänyt nuorempi sisar, prinsessa Charlotte Amelie (1706-1782). Hän sai isäänsä ja isoisäänsä paremman koulutuksen ja hankki enemmän tietoa, mutta ei oppinut kunnolla tanskaa, vaan kirjoitti ja puhui saksaksi.^[3]

Hänestä ei tullut merkittävää hallitsijaa. Hän varttui hovissa, jossa vaikutti pietismi, josta hän itsekin vaikuttui voimakkaasti, mutta myös hänen isänsä elämää leimannut kevytmielisyyden ja kaksoismoraalin ilmapiiri.^[3]

Kristian VI tunnetaan syvästi uskonnollisena kuninkaana, joka kannatti pietismiä ja vietti hiljaista elämää perheensä parissa. Hän oli yksi Tanskan vähiten suosituista kuninkaista. Tähän vaikutti vuonna 1733 säädetty laki (stavnsbåndet, 'turpeeseen sidottu'), joka määräsi asevelvolliset talonpojat palaamaan torppareiksi ja vuokraviljelijöiksi samaan kartanoon, missä olivat syntyneet.^[1][4]

Kristian VI oli kohtuullisen lahjakas, ja hänestä tuli ahkera ja tunnollinen hallitsija, joka valitsi taitavia hallintovirkailijoita. ulkoisesti hän oli ujo, pidättyväinen ja vaatimaton.^[2] Hän ei ollut vaatimaton rakennusprojektiensa suhteen. Hän rakennutti monia rakennuksia, kuten Charlottenlundin linna, Christiansborgin uusi linna vuosina 1733–1745 ja Eremitagenin metsästyslinna vuosina 1734-1736 .^[5][3] Vuosina 1734-1739 aiemmat rakennukset muutettiin Jægersborgin metsästyslinnaksi. Vuosina 1743-1744 rakennettiin Kalvebodernen kartano (Prinssipalatsi tansk. Prinsens palæ nyk. Tanskan kansallismuseo) kruununprinssi Frederikille, Fredrik V:lle.^[3]

Puolisonsa Sophie Magdalene von Brandenburg-Kulmbachin (1700–1770) tavoin hän oli saksalaista pietismiä täynnä ja rohkaisi hartaasti pietististä kansalliskirkkoa, jossa otettiin käyttöön konfirmaatio vuonna 1736 ja kirkossa käymisestä tuli pakollista.^[4] Myös kevyet huvitukset kiellettiin hovissa.^[2] Kuninkaallisen parin uskonnollisuus vaikeutti hovielämää, ja he valitsivat eristäytymisen kansasta. Kun kuningasta ajettiin vaunuillaan, sen verhot olivat enimmäkseen alhaalla. Suuria ja kalliita rakennusprojekteja, kuten kesäresidenssinä käytetty Hirschholmin barokkipalatsi Hørsholmissa toteutettiin vuodesta 1721 lähtien^[3] pääsiassa 1740-luvulla arkkitehti Lauritz de Thurah'n suunnitelmien mukaan kuitenkin osoittamaan absoluuttisen monarkian loisto. Linna purettiin vuosina 1809–1813. Toisaalta Rosenborgin linnaa ei enää käytetty kuninkaallisena asuinpaikkana.^[4]

Kristian IV oli luonteeltaan vaikutuksille altis, ulkoisesti hauras, kömpelö ja ujo luonteeltaan sekä puhui korkealla vinkuvalla äänellä. Hän oli arka julkisissa esiintymisissä ja eikä halunnut loukata ketään kristitylle hallitsijalle sopimattomalla käytöksellä. Sekä Kristian että kuningatar Sofia Magdalena olivat terveydeltään heikkoja, heitä lääkittiin paljon pillereillä ja vesihoidoilla kylpylöissä. Tämä yhdessä julkisuudessa esiintymisen kartteluna vahingoitti kuningasparin suosiota. Melun estämiseksi pääsy linnan aukiolle estettiin rautaketjuilla.^[3]

Kristian VI:n hallituskaudella Tanska kävi läpi vakavan talouskriisin.^[4] Vuonna 1733 hän perusti uudelleen kansallisen miliisin.^[2] Hänen hallituskautensa oli ensimmäinen erittäin pitkään aikaan, jolloin kuningaskunta ei ollut sodassa.^[4] Kristian VI:n ulkopolitiikka oli tyyntä, ja hän onnistui solmimaan liittoja Ruotsin, Englannin ja Ranskan kanssa.^[2]

Koko ikänsä huonosta terveydestä kärsinyt Kristian VI kuoli 46-vuotiaana elokuussa 1746 Hirschholmin linnassa. Hänet on haudattu Roskilden tuomiokirkkoon.^[3]

Kristian sai isältään luvan etsiä morsianta saksalaisista ruhtinassuvuista. Hän avioitui 7. elokuuta 1721 Pretzschin linnassa Saksissa rajakreivitär Sophie Magdalene von Brandenburg-Kulmbachin (1700–1770)^[2] kanssa. Tämä oli ollut linnassa Saksi-Puolan kuningatar, August II Väkevän puolison Christiane Eberhardinen hovinaisena.^[6] Sophie Magdalene tuli pienestä, merkityksettömästä, köyhästä ja erittäin lapsirikkaasta ruhtinaskunnan hovista. Hänellä oli 13 sisarusta. Kristianiin teki voimakkaan vaikutuksen Sophia Magdalenan uskonnollisuus, joka muistutti hänen omaansa.^[7][8]

Heille syntyi kolme lasta:

• Kruununprinssi Frederick, Tanskan kuningas Fredrik V (31. maaliskuuta 1723 – 14. tammikuuta 1766)^[3]
• Prinsessa Louise (19. kesäkuuta 1724 – 20. joulukuuta 1724), kuoli alle vuoden ikäisenä^[3]
• Prinsessa Louise (19. lokakuuta 1726 – 8. elokuuta 1756) avioitui Saksi-Hildburghausenin herttua Ernest Frederick III:n kanssa, heillä oli yksi sylilapsena kuollut tytär^[3]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristian VI Wikimedia Commonsissa

n k m Tanskan hallitsijat ja valtionpäämiehet Muinaiset (ennen 916) Olof den bryske Gnupa Sigtrygg Gnupasson Knytlingat (n. 916–1042) Hardeknud (916–948) Gorm Vanha (936–958 tai 964) Harald Sinihammas (958 tai 964 – 985) Sven Haaraparta (986–1014) Harald II (1014–1018) Knuut II Suuri (1018–1035) Knuut III Hardeknut (1035–1042) Kaunotukat (1047–1375) Maunu Hyvä (1042–1047) Estridsenit (1047–1375) Sven Estridinpoika (1047–1076) Harald Hein (1076–1080) Knuut Pyhä (1080–1086) Olavi Hunger (1086–1095) Eerik I Ejegod (1095–1103) Niilo Sveninpoika (1104–1134) Eerik II Emune (1134–1137) Eerik III Lam (1137–1146) Sven Grathe (1146–1157) Knuut Maununpoika (1146–1157) Valdemar I Suuri (1154–1182) Knuut VI (1182–1202) Valdemar II Sejr (1202–1241) Eerik IV Plovpenning (1241–1250) Abel (1250–1252) Kristoffer I (1252–1259) Eerik V Klipping (1259–1286) Eerik VI Menved (1286–1319) Kristofer II (1320–1326) Valdemar III (1326–1329) Kristofer II (1329–1332) Gerhard III Holsteinilainen (1332—1340) Johan III Holsteinilainen (1323—1340) Valdemar IV Atterdag (1340–1375) Folkungat (1376–1387) Oluf II (1376–1387) Estridsenit (1387–1439) Margareeta I (1387–1412) / Eerik XIII Pommerilainen (1389–1439) Pfalz-Neumarktit (1440–1448) Kristoffer Baijerilainen Oldenburgit Vanhempi haara (1440–1448) Kristian I (1448–1481) Hannu I (1481–1513) Kristian II (1513–1523) Fredrik I (1523–1533) Kristian III (1534–1559) Fredrik II (1559–1588) Kristian IV (1588–1648) Fredrik III (1648–1670) Kristian V (1670-1699) Fredrik IV (1699–1730) Kristian VI (1730-1746) Fredrik V (1746-1766) Kristian VII (1766–1808) Fredrik VI (1808–1839) Kristian VIII (1839–1848) Fredrik VII (1848–1863) Glücksburgit (1863–) Kristian IX (1863–1906) Fredrik VIII (1906–1912) Kristian X (1918–1944) Fredrik IX (1947–1972) Margareeta II (1972–2023) Frederik X (2023–)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Ranska BnF data Saksa Belgia Yhdysvallat Ruotsi Puola Vatikaani Taiteenala KulturNav Henkilöt Deutsche Biographie Muut RISM IdRef