Viktoria Eugenie Battenberg

Viktoria Eugenie
Espanjan kuningatar
Valtakausi	31. toukokuuta 1906 – 14. huhtikuuta 1931
Syntynyt	24. lokakuuta 1887 Balmoralin linna, Skotlanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut	15. huhtikuuta 1969 (81 vuotta) Lausanne, Sveitsi
Hautapaikka	El Escorial, San Lorenzo de El Escorial
Puoliso	Alfonso XIII (vih. 1906; k. 1941)
Lapset	Alfonso de Borbón Jaime de Borbón Beatriz de Borbón Fernando de Borbón Maria Cristina de Borbón Juan de Borbón Gonzalo de Borbón
Koko nimi	Victoria Eugenie Julia Ena
Suku	Battenberg Bourbon (avioliiton kautta)
Isä	Heinrich Moritz von Battenberg
Äiti	prinsessa Beatrice
Uskonto	roomalaiskatolisuus

Viktoria Eugenie (Victoria Eugénie Julia Ena, "Kuningatar Ena"), Battenbergin prinsessa (24. lokakuuta 1887 Balmoralin linna, Skotlanti – 15. huhtikuuta 1969 Lausanne, Sveitsi), oli Alfonso XIII:n puolisona Espanjan kuningatar vuosina 1906–1931 ja leskikuningatar vuosina 1941–1969. Espanjan nykyinen hallitsija Felipe VI on hänen pojanpojanpoikansa.

Victoria Eugénie syntyi Balmoralin linnassa Skotlannissa. Hänen vanhempansa olivat prinssi Heirich Moritz von Battenberg (1858–1896), joka oli prinssi Alexander von Hesse und bei Rein ja kreivitär Julia von Hauken (myöh. prinsessa Julia von Battenberg) morganaattisen avioliiton kolmas poika ja prinsessa Beatrice, Ison-Britannian kuningatar Viktorian ja prinssi Albert Saksi-Coburg-Gothan nuorin tytär.^[1] Hänellä oli kolme veljeä: markiisi Carisbrooke Alexander Mountbatten (1886–1960), lordi Leopold Mountbatten (1889–1922) ja prinssi Maurice von Battenberg (1891–1914). Nuorimmat veljet, jotka sairastivat hemofiliaa, kuolivat leikkauksessa ja ensimmäisessä maailmansodassa.

Nuori Victoria varttui isoäitinsä kuningatar Viktorian hovissa. Kuningatar Viktoria oli luvannut tyttärensä Beatricen avioitua sillä ehdolla, että tämä pysyisi äitinsä kokoaikaisena seuralaisena ja henkilökohtaisena sihteerinä. Victoria varttui Balmoralin linnassa, Windsorin linnassa ja Wightsaarella sijaitsevassa Osborne Housessa. Victorian isä Heinrich Moritz von Battenberg kuoli 37-vuotiaana malariaan HMS Blondella Sierra Leonessa vuonna 1896 osallistuessaan Ašantien vastaiseen sotaan. Kuningatar Viktorian kuoltua vuonna 1901 perhe muutti Kensingtonin palatsiin Lontooseen.

Vuonna 1905 Victoria oli Espanjan kuninkaan Alfonso XIII:n valtiovierailun kunniaksi järjestetyllä lounaalla, jota isännöi hänen enonsa Edvard VII. Alfonso ihastui Victoriaan, mutta avioliittoa vastustettiin. Espanjan kuningataräiti Maria Cristina ei hyväksynyt, että Espanjan kuningashuoneeseen liittyisi Battenberg-sukua, joka oli Hessen-Darmstadt -suvun morganaattinen haara. Victorian isoäiti oli alunperin ei-aatelinen kenraalintytär Julia Therese Salomea Hauke. Victoriaa ei hyväksytty myöskään hänen suvussaan olevan verenvuototaudin takia, jota sairastivat veljet Leopold ja Maurice. Hänellä oli 50 prosentin mahdollisuus olla taudin kantaja. Lisäksi hän oli protestantti.^[2]

Kuningas Alfonso oli kuitenkin itsepintainen, ennen kaikkea koska päättäväisesti halusi hyvät välit Britanniaan, ja muut hänen kosiskelemansa brittiprinsessat kuten Patricia Connaughtin prinsessa, kieltäytyivät yksi toisensa jälkeen kunniasta. Vaatimattomammista ja vähemmän ylhäisistä lähtökohdista tuleva Victoria Eugenie suostui kelpuuttamaan katolisen kuninkaan. Alfonson äidin ja muiden vastustus ei ollut tarpeeksi vahvaa, ja Espanjan hallitus hyväksyi kuninkaan aikeet.

Victoria oli halukas vaihtamaan uskontoaan, ja hänen hemofilian kantajuutensa oli vain mahdollisuus. Maria Cristina taivutettiin lopulta luopumaan vastustuksestaan. Tammikuussa 1906 hän kirjoitti Victorian äidille prinsessa Beatricelle virallisen kirjeen, jossa hän ehdotti avioliittoa. Victoria tapasi äitinsä Beatricen kanssa Maria Cristinan ja Alfonson Biarritzissa, Mouriscot-huvilassa Ranskassa myöhemmin tammikuussa. Hän kääntyi katolilaisuuteen Miramarin palatsissa San Sebastianissa maaliskuussa.^[2] Toukokuussa molempien valtakuntien diplomaatit panivat virallisesti täytäntöön avioliittosopimuksen.

Alfonso ja Viktoria avioituivat San Jerónimon kuninkaallisessa luostarissa Madridissa 31. toukokuuta 1906, ja läsnä oli brittiläisiä kuninkaallisia, kuten Viktorian serkut Walesin prinssi ja prinsessa, tuleva kuningas Yrjö V ja kuningatar Mary. Häitä leimasi katalaanianarkisti Mateu Morralin Alfonsoa ja Viktoriaa vastaan ​​tekemä salamurhayritys. Kun hääkulkue palasi palatsiin, hän heitti kukkakimppuun käärityn pommin asuntonsa ikkunasta, joka tappoi 30 sivustakatsojaa ja kulkueen jäsentä ja 100 muuta haavoittui. Viktoria selvisi attentaatista, koska hän käänsi juuri päätään katsoessaan Alfonson esittelemää Pyhän Marian kirkkoa. Samaksi illaksi suunnitellut illalliset ja tanssiaiset peruutettiin ja virallinen vastaanotto siirrettiin seuraavaksi päiväksi. Kuningasta vastaan tehtiin useita muitakin murhayrityksiä.^[2][1]

Hyökkäyksen jälkeen Viktoria eristäytyi kansasta ja hänestä tuli hyvin epäsuosittu uudessa kotimaassaan. Viktorian elämässä tapahtui suuria käänteitä, kun pariskunta sai ensimmäisen lapsensa Alfonson, perillisen Espanjan kuningashuoneeseen. Vauvan ympärileikkauksen aikana lääkärit huomasivat, ettei tämä lakannut vuotamasta verta. Prinssi Alfonsolla todettiin äidin kautta peritty verenvuototauti. Kumpikaan kuninkaalle ja kuningattarelle syntyneistä kahdesta tyttärestä ei ollut hemofilian kantaja, mutta toinen heidän kolmesta pojastaan, Gonzalo (1914–1934), oli sairas. Alfonso otti etäisyyttä puolisoonsa, koska tämä välitti sairauden heidän pojilleen. Vuodesta 1914 lähtien hänellä oli useita rakastajattaria ja useita aviottomia lapsia. Vuodesta 1931 puolisot elivät erillään.^[2] Viktorian ja Alfonso XIII:n toiseksi nuorimman pojan, Juan de Borbónin (myöhemmin tunnettu Barcelonan kreivinä), vanhin poika on Espanjan entinen kuningas Juan Carlos I ja pojanpoika nykyinen kuningas Felipe VI.

Heille syntyi seitsemän lasta:^[2]

• infante Alfonso, kruununprinssi ja Asturian ruhtinas (1907–1938), luopui vaatimuksistaan kruunuun 1933 naituaan aatelittoman kuubalaisen Edelmira Sampedro y Robaton ja sai tittelin Covadongan kreivi. Avioero 1937 ja toinen avioliitto kuubalaisen mallin Marta Esther Rocafort-Altuzarran kanssa, avioero 1938. Molemmat liitot olivat lapsettomia. Kärsi hemofiliasta ja kuoli sisäiseen verenvuotoon autokolarin jälkeen 31-vuotiaana Miamissa.
• infante Jaime, Segovian herttua (1908–1975), oli lapsena sairastetun levinneen korvatulehduksen vuoksi sekä kuulo- ja puhevammainen, luopui vaatimuksistaan valtaistuimeen 1933. Avioitui 1935 Victoire Jeanne Emmanuelle (Emanuela) Joséphine Pierre Marie de Dampierren kanssa, joka oli Roger de Dampierren, San Lorenzo Nuovon herttuan ja Dampierren varakreivin (1892–1975) ja ruhtinas Poggio de Suasan tyttären Donna Vittoria Ruspolin tytär. Heille syntyi kaksi poikaa. Avioero 1947, ei Espanjan kirkon tunnustama. Toinen avioliitto 1949 Charlotte Luise Auguste Tiedemannin kanssa, ei jälkeläisiä.
• infanta Beatriz (1909–2002), avioitui 1935 isänsä luvalla morganaattisesti italialaisen aristokraatti Alessandro Torlonian Civitella-Cesin ruhtinaan kanssa ja luopui vaatimuksestaan Espanjan kruunuun. Heille syntyi neljä lasta.
• infante Fernando (syntyi kuolleena 1910)
• infanta María Cristina (1911–1996), avioitui morganaattisesti 1940 kreivi Maronen, Enrico Eugenio Marone-Cinzanon kanssa, heille syntyi neljä tytärtä
• infante Juan de Borbón, Barcelonan kreivi (1913–1993), avioitui 1935 prinsessa María de las Mercedes de Bourbon-Dos Siciliasin (1910–2000) kanssa. Heille syntyi neljä lasta, joista yksi oli Juan Carlos I.
• infante Gonzalo (1914–1934), kärsi hemofiliasta ja kuoli sisäiseen verenvuotoon autokolarin jälkeen 20-vuotiaana

Viktoria Eugenie omisti suuren osan toiminnastaan ​​Espanjassa terveydenhoidon edistämiseen. Espanjan Punaisen Ristin uudelleenorganisointi, kun San Josén ja Santa Adelan sairaalat perustettiin Madridin ja muita vastaavia Sevillassa ja Barcelonassa; sairaanhoitajakoulun perustaminen, jossa koulutettiin myös armeijan terveydenhuollon avustajia, jotka tekivät erinomaista työtä Marokon sodan haavoittuneiden hoidossa. Tuberkuloosin vastustamisliitto organisoitiin uudelleen hänen puheenjohtajuutensa aikana sekä Syöpäliitto perustettiin. Hän teki myös laajaa yhteistyötä ensimmäisessä maailmansodassa kärsineiden väestöryhmien tiedotus- ja avustustoimistossa, jonka kuningas järjesti samassa palatsissa ja joka teki erittäin tärkeää, kansainvälisesti tunnustettua humanitaarista työtä.^[2]

Vuodesta 1912 lähtien kuningasperhe asui kesäisin La Magdalena palatsissa Santanderissa. Kuningatar piti paljon paikasta, joka muistutti hänen kotimaansa maisemia ja ilmastoa sekä englantilaistyylisestä rakennuksesta. Siellä he pääsivät harjoittamaan urheilulajeja, joista sekä kuningas että hän pitivät: golfia Pedreña-klubilla, lahden toisella puolella purjehdusta sekä tennistä ja ratsastusta.^[2]

Kuningatar Viktoria Eugenie pysyi aina poissa kaikesta poliittisesta toiminnasta.^[2]

Espanjan kuningasperhe pakeni maasta 14. huhtikuuta 1931, kun tasavaltalaiset olivat voittaneet vaalit ja Espanja julistautui kansanäänestyksellä tasavallaksi. Alfonso XIII päätti lähteä vapaaehtoisesti, koska uskoi sisällissodan syttyvän tasavaltalaisten ja nationalistien välillä. Perhe matkusti Ranskaan ja myöhemmin Italiaan. Viktoria ja Alfonso muuttivat erilleen ja Viktoria palasi asumaan Lontooseen. Viktoria vietti osan elämästään Sveitsissä ja Britanniassa. Toisen maailmansodan syttyessä vuonna 1939 Viktoria joutui lähtemään Englannista, koska hän ei ollut enää kuninkaallisen perheen jäsen eikä Britannian kansalainen. Hän osti Vielle Fontaine -huvilan läheltä Lausannea.^[2]

Vuonna 1935 hänen nuorimpien lastensa Jaimen, Beatrizin ja Juanin, häitä vietettiin Roomassa, joihin hän ei osallistunut. Tammikuussa 1938 koko Espanjan kuninkaallinen perhe kokoontui Roomassa Juan de Borbónin vanhimman pojan, Juan Carloksen, ristiäisiin, jossa Viktoria oli kummina. Vuonna 1938 kuningatar matkusti välittömästi Isle of Wightilta, jossa hän asui, esikoisensa Alfonson luo tämän onnettoman elämän viimeisiksi hetkiksi Miamiin auto-onnettomuuden jälkeen, mutta hänen saapuessaan Alfonso oli jo kuollut.^[2]

Alfonso XIII luovutti 15. tammikuuta 1941 oikeutensa Espanjan kruunuun pojalleen Juan de Borbónille, sai 12. helmikuuta sydänkohtauksen ja kuoli 28. helmikuuta 1941. Viktoria tapasi puolisonsa päivää ennen tämän kuolemaa.^[2]

Vuonna 1962 hän osallistui Ateenassa pojanpoikansa Juan Carlosin häihin, kun tämä avioitui Kreikan prinsessa Sofian kanssa. Vuonna 1968 hän palasi hetkeksi Espanjaan heidän poikansa prinssi Felipe de Borbonin ristiäisiin, jonka kummiäiti hän oli myös. Tässä yhteydessä hän tapasi kenraali Francon ja tämän vaimon, joiden häissä hän ja Alfonso XIII olivat olleet kummivanhempia vuonna 1923.^[2]

Viktoria Eugenie kuoli 81-vuotiaana 15. huhtikuuta 1969 Lausannessa vaikeaan verisairauteen.^[3] Hänet haudattiin Sacré Cœurin kirkkoon Lausannessa. 25. huhtikuuta 1985 hänen jäännöksensä siirrettiin Espanjaan Kuninkaalliseen kryptan Kuninkaiden pantheoniin El Escorialiin, johon Espanjan kuningattaret on perinteisesti haudattu.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viktoria Eugenie Battenberg Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Israel Yhdysvallat Tšekki Alankomaat Puola Vatikaani Henkilöt Deutsche Biographie Muut IdRef