Siirry sisältöön

Raatajalle

Wikiaineistosta
Raatajalle.

Kirjoittanut Mikko Uotinen


Sinä tunnet sen ajan
kun kirkko se kansaa puijasi, petti,
ja maassamme hallitsi vain pajunetti;
kun orjuuttajan:
ol’ maassamme käskijän herraus, valta,
kun kaikui sorretun huokaus vainojen alta,
se tummaa ol’ yötä
kun kuljimme yökköjen myötä.
Sinä muistat ne surut:
kun nälkä se elossa ryskyen riehui,
kun alhaiset vietit ne kansassa kiehui;
ol’ oikeata jälellä murut:
kun pettous etujen kukkia kantoi,
kun ruoskat ne kansalle lakia antoi,
se aika ol’ musta
täynnänsä sortumusta.
Sinä muistat ne hetket:
kun kaduilla vaikersi nälissä monta
naista ja miestä niin kurjaa ja onnetonta;
sinä muistat ne retket:
kun kontaten kahleissa orjana kuljit,
ja syämmesi kaipuut sä armotta suljit,
ja sammutit sen,
tuon loimuen ikuisen.
Sinä näit sen aamun:
kun päivien valta se elossa ryski,
kun oikean voimat ne suurina jyski
kun kauhujen haamun:
te puistitte elosta synkkeän, pahan,
ja mursitte kruunust herroilta rahan,
se hetki ol’ suuri
kun kohosi heikkojen muuri.
Sinä tajua siis:
on sinussa elämän korkea mahti,
on sinussa oikeaa voittava vahti,
sinä sydämmiis:
sinä selvin kirjaimin kirjoita tää
ett’et sinä elämään orjaksi jää;
vaan vaadit kuin mies
ett’ vapaa on ties.
Nouse, nouse sä ylväs;
niin kansasi oikea valtahan käypi,
ja taivaalle kevätkin ennättäypi
nouse, kansani pylväs,
ei silloin heikkojen valitus raiju
ja sorretun huokaus synkkänä kaiju,
vaan valta on kansan
kun poissa on ansa.
Nouse, nouse sä jalo
sä elämän korkea, puhtahin valta,
sä nouse kuin kevätkin talvien alta;
sä huomenten valo,
sun kanssasi vapaus nousevi voimaan,
saa onnen ja riemujen harppuset soimaan
se kevähän vallan
luo touhuilla hallan.

Mikko U[otinen].


Lähde: Työmies 28.11.1905.