Siirry sisältöön

Taavetin 137:s psalmi

Wikiaineistosta
Taavetin 137:s psalmi.
(Runeberg.)
Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Rannoilla virtain Baabelin
Istuimme murheinemme.
Muistuivat päivät Zionin
Ja vuoti kyynelemme.
Pajuihin virtain vierille
Sai nousta kanteloisemme,
Tuo soittimemme sorja.
Ken tahtois soittaa kahleissa.
Ken voisi laulaa riemulla,
Kun ompi toisten orja?
Ol’ aika armas muuttunut
Ja riemuhetket poissa;
Ei pakanoita puuttunut
Vierailta vankiloissa.
He käskivät vaan pilkalla:
Tää soikoon riemulauluista
Kuin ennen Zion korja!
Ken tahtois soittaa kahleissa,
Ken voisi laulaa riemulla,
Kun ompi toisten orja?
Jerusalem, jos sinut oon
Mä unhoittava milloin,
Suulakeen kieli tarttukoon,
Palakoon sydän silloin.
Sun rauhaas, valon kartano.
Isäni linna, asunto,
On mulla mieli norja;
En siellä soita kahleissa,
En laula murhelauluja,
Kun en oo toisten orja.


Lähde: L. O. E. 1886: Runoelmia. I. Helsinki.