karva
 |
Suomi
Substantiivi
karva (9)
- (anatomia) ihoa peittävä sarveisainemuodostuma.
- Hänellä nousi karvat pystyyn.
- (vanhentunut) nykyään vähän käytetty merkitys: väri
- Tämä taimenperhon karva pyytänee nyt hyvin.
- Kullankarvainen.
Ääntäminen
- IPA: /ˈkɑrʋɑ/
- tavutus: kar‧va
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karva | karvat |
| genetiivi | karvan | karvojen (karvain) |
| partitiivi | karvaa | karvoja |
| akkusatiivi | karva; karvan |
karvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karvassa | karvoissa |
| elatiivi | karvasta | karvoista |
| illatiivi | karvaan | karvoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karvalla | karvoilla |
| ablatiivi | karvalta | karvoilta |
| allatiivi | karvalle | karvoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karvana | karvoina |
| translatiivi | karvaksi | karvoiksi |
| abessiivi | karvatta | karvoitta |
| instruktiivi | – | karvoin |
| komitatiivi | – | karvoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karva- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
- (väri) Väriä tarkoittava merkitys ollut vanha suomalainen nimitys, kunnes ruotsin kielen sana färg on vääntynyt tähän merkitykseen.
Käännökset
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: karvainen, karvallinen
- substantiivit: karvasto
- verbit: karvoa, karvoittua
Yhdyssanat
aistinkarva, hiuskarva, ihokarva, juurikarva, kamelinkarva, karvahattu, karvakato, karvakaulus, karvakehrääjä, karvakenkä, karvakuonosaukko, karvalakki, karvalanka, karvalaukku, karvalehti, karvamerkki, karvanaama, karvanjuuri, karvankasvu, karvanluonti, karvanlähtö, karvanpoisto, karvanysty, karvapallo, karvapeite, karvareuhka, karvarousku, karvasipuli, karvasivellin, karvatukko, karvatuppi, karvaturri, koirankarva, kulmakarva, myötäkarva, niskakarva, partakarva, peitinkarva, poltinkarva, solukarva, sukakarva, terminaalikarva, tuntokarva, turpakarva, vastakarva, viiksikarva, värekarva