Siirry sisältöön

-s

Wikisanakirjasta
Katso myös: -s-, s, s-, s., S, S., ś, Ś, , , ŝ, Ŝ, š, Š, , , , , ş, Ş, , , ș, ſ,

Suomi

[muokkaa]

Suffiksi

[muokkaa]

-s

  1. liitepartikkeli, joka ilmaisee yleensä tuttavallisuutta ja epämuodollisuutta; käytetään tavallisesti liitepartikkelien -ko/-kö, -pa/-pä ja -ka/-kä ja imperatiivimuotojen jäljessä
    No, älkääs nyt hermostuko.
    Onkos se pukki jo käynyt?
    Olipas sillä erikoinen kampaus!
    Mitenkäs tässä näin pääsi käymään?

Lähteet

[muokkaa]
  • Heikki Kangasniemi. Suomen kielen tikapuut: Kielioppi- ja harjoituskirja jatkotaso 2. Tampereen yliopistopaino 2007. ISBN 978-951-44-6865-0: 178

Suffiksi

[muokkaa]

-s (taivutusmuodoissa -nne-)

  1. kardinaaliluvun (heikkoon) vokaalivartaloon liittyvä johdin, joka muodostaa järjestysluvun
    neljäneljäs:neljänne-
    kuusi:kuude-kuudes:kuudenne-

Saksa

[muokkaa]

Suffiksi

[muokkaa]

-s

  1. takaliite, jolla muodostetaan maskuliini- tai neutrisukuisen substantiivin yksikön genetiivimuoto
    Krieg ’sota’ → Kriegs ’sodan’
  2. eräs monikon tunnus, kun substantiivi on saksan kielessä suvultaan neutri
    Kino ’elokuvateatteri’ → Kinos ’elokuvateatterit’

Viro

[muokkaa]

Suffiksi

[muokkaa]

-s

  1. takaliite, jolla muodostetaan nominin inessiivimuoto
    maja ’talo’ → majas ’talossa’