Siirry sisältöön

häpeä

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Häpeä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

häpeä (15)

  1. paheksuttavasta teosta tai riittämättömyyden tai huonommuuden kokemuksesta johtuva negatiivinen tunne
  2. asia, joka tuottaa häpeän tunnetta tai kunnian menetyksen, häväistys
    Suomen jalkapallomaajoukkueen taso on kansallinen häpeä. (Jari Tervo)

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhæpeæ/
  • tavutus: hä‧pe‧ä

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi häpeä häpeät
genetiivi häpeän häpeiden
häpeitten
(häpeäin)
partitiivi häpeää
häpeätä
häpeitä
akkusatiivi häpeä;
häpeän
häpeät
sisäpaikallissijat
inessiivi häpeässä häpeissä
elatiivi häpeästä häpeistä
illatiivi häpeään häpeisiin
häpeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi häpeällä häpeillä
ablatiivi häpeältä häpeiltä
allatiivi häpeälle häpeille
muut sijamuodot
essiivi häpeänä häpeinä
translatiivi häpeäksi häpeiksi
abessiivi häpeättä häpeittä
instruktiivi häpein
komitatiivi häpeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo häpeä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1] < kantagermaanin *hawiþa-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Rinnakkaismuodot
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

häpeäkulttuuri, häpeämerkki, häpeämurha, häpeäntunne, häpeäpaalu, häpeäpenkki, häpeäpilkku, häpeärangaistus, häpeätahra

Idiomit

[muokkaa]
  • hopea on / ei ole häpeä
    1. sanonnalla ilmaistaan, että ainoastaan koko kilpailun voitolla on merkitystä tai käänteisesti, että myös muut sijat ovat hyviä saavutuksia

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • häpeä Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 267, 3879 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.