Siirry sisältöön

loputon

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

loputon (34-C)

  1. loppumaton, päättymätön
    Heti kaupunginrajalta alkaa loputon autiomaa.
    Vaalitulosta seurasi loputon polemiikki.
    Ihmisten loputon ahdistus päättyy kuitenkin.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈloput̪on/
  • tavutus: lo‧pu‧ton

Etymologia

[muokkaa]

sanan loppu vartalosta lopu- ja suffiksista -ton

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • loputon Kielitoimiston sanakirjassa