Siirry sisältöön

nikkeli

Wikisanakirjasta
Katso myös: Nikkeli
Wikipedia
Katso artikkeli Nikkeli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]
Alkuaineet
kobolttinikkelikupari
CoNiCu


Substantiivi

[muokkaa]

nikkeli (6)

  1. siirtymämetalleihin kuuluva alkuaine. Nikkelin kemiallinen merkki on Ni.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈnikːeli/
  • tavutus: nik‧ke‧li

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nikkeli nikkelit
genetiivi nikkelin nikkelien
nikkeleiden
nikkeleitten
partitiivi nikkeliä nikkeleitä
nikkelejä
akkusatiivi nikkeli;
nikkelin
nikkelit
sisäpaikallissijat
inessiivi nikkelissä nikkeleissä
elatiivi nikkelistä nikkeleistä
illatiivi nikkeliin nikkeleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nikkelillä nikkeleillä
ablatiivi nikkeliltä nikkeleiltä
allatiivi nikkelille nikkeleille
muut sijamuodot
essiivi nikkelinä nikkeleinä
translatiivi nikkeliksi nikkeleiksi
abessiivi nikkelittä nikkeleittä
instruktiivi nikkelein
komitatiivi nikkeleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nikkeli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • nikkeli Kielitoimiston sanakirjassa
  • nikkeli Tieteen termipankissa
  • nikkeli Suomen etymologisessa sanakirjassa