särkeä

särkeä

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta särki

särkeä (58-L) (taivutus[luo])

1. rikkoa, hajottaa palasiksi

   Matti ja Maija särkivät ikkunan heittämällä siihen lumipallon.

2. jomottaa, tuntua pidempään kuin hetkellisesti aistittavana kipuna

   Hammastani särkee taas.

3. (audio- tai muusta signaalista) aiheuttaa yliohjautumista, synnyttää säröä

• IPA: /ˈsærkeæˣ/, [ˈsærk̟e̞æ]

• tavutus: sär‧ke‧ä

• rikkoa, hajottaa
• jomottaa, kolottaa, pakottaa, juilia

• adjektiivit: särkynyt, särkevä
• substantiivit: särkijä, särky
• verbit: särkyä

• särkeä jonkun sydän
  1. aiheuttaa sydänsuruja jollekulle

• särkeä Kielitoimiston sanakirjassa