Maksimilian I Joosef

Maksimilian I Joosef
Baijerin vaaliruhtinas Maksimilian IV Joosef, Baijerin kuningas
Maksimilian I Joosef, Franz Xaver Hornöckin maalaama muotokuva noin vuodelta 1810.
Baijerin kuningaskunta
Valtakausi	1. tammikuuta 1806 – 13. lokakuuta 1825
Seuraaja	Ludvig I
Syntynyt	27. toukokuuta 1756 Schloss Schwetzingen, Schwetzingen, Pfalz
Kuollut	13. lokakuuta 1825 (69 vuotta) Nymphenburgin linna, München, Baijeri
Hautapaikka	Theatinerkirche, München
Puoliso	Auguste Wilhelmine Karoline
Lapset	Ludvig I Auguste Amalie Amalie Maria Karoline Auguste Karl Theodor Elisabeth Ludovika Amalie Auguste Sophie Maria Anna Ludovika Wilhelmine Maksimiliana
Koko nimi	Maximilian Maria Michael Johann Baptist Franz de Paula Joseph Kaspar Ignatius Nepomuk
Suku	Pfalz-Zweibrücken-Birkenfeld
Isä	Fredrik Mikael
Äiti	Maria Franziska von Pfalz-Sulzbach
Uskonto	roomalaiskatolisuus
Nimikirjoitus

Maksimilian I Joosef (saks. Maximilian I Joseph); (27. toukokuuta 1756 Schloss Schwetzingen, Schwetzingen, Mannheim, Pfalz – 13. lokakuuta 1825 Nymphenburgin linna, München, Baijeri) oli Baijerin vaaliruhtinas vuosina 1799–1806 nimellä Maksimilian IV Joosef ja Baijerin kuningaskunnan ensimmäinen kuningas vuosina 1806–1825.^[1][2][3]

Maksimilian Joosefin isä oli Pfalzin vaaliruhtinaskuntaa hallinneeseen Wittelsbachin hallitsijasukuun kuulunut pfalzkreivi ja Pfalz-Zweibrücken-Birkenfeldin herttua Friedrich Michael (1724–1767). Hänen äitinsä oli suvun toiseen haaran kuulunut pfalzkreivitär Maria Franziska von Pfalz-Sulzbach (1724–1794). Hänellä oli neljä sisarusta, joista hän oli nuorin lapsi.^[1][2][4]

Hänen ranskalainen kotiopettajansa Louis-Félix Guynement de Keralio kasvatti häntä rousseaulaisessa hengessä Émile eli kasvatuksesta -teoksen mukaisesti.^[4]

Nuorena Maksimilian Joosef palveli nimellisesti Ranskan armeijassa Alsacen kuninkaallisessa ulkomaisessa rykmentissä vuodesta 1770, jossa hän sai vuonna 1776 everstin ja vuonna 1778 maréchal de champin sotilasarvon. Hän asui enimmäkseen Strasbourgissa ja Rappoltsteinin piirikunnassa, mutta oleskeli toisinaan myös Landaussa ja Pariisissa. Ranskan vallankumoukseen asti hän vietti iloista elämää ancien régimen ratsumiehenä, puhui paremmin ranskaa kuin saksaa ja hänen ajattelunsa sai valistuksen vaikutteita. Hän oli vapaamuurari.^[4][1][2]

Hän erosi armeijasta Ranskan vallankumouksen jälkeen. Hän peri vuonna 1795 ilman miespuolista perillistä kuolleelta isoveljeltään Karl II Augustilta Zweibrücken-Birkenfeldin herttuan arvon.^[1][2]

Kun hänen kaukainen sukulaisensa, Pfalzin ja Baijerin vaaliruhtinas Karl Theodor kuoli vuonna 1799 ilman perillisiä ja tämän koko sukuhaara sammui, Maksimilian Joosefista tuli Baijerin vaaliruhtinas Maksimilian IV. Hän peri samalla myös Pfalzin vaaliruhtinaan sekä Jülichin ja Bergin herttuan arvot. Nämä alueet olivat tuolloin osittain Ranskan ja osittain Itävallan miehittämät.^[1][2]

Maksimilian Joosef liittyi vuonna 1799 Itävallan painostuksesta sotaan Napoleonin Ranskaa vastaan. Hän kuitenkin teki vuonna 1801 Ranskan kanssa erillisrauhan, jossa hän luopui perintömaistaan Reinin länsipuolella ja sai hyvityksenä lupauksen kompensaatiosta. Napoleon palkitsi hänen uskollisuutensa liittämällä hänen valtakuntaansa vuonna 1803 Würzburgin, Bambergin, Freisingin ja Augsburgin ruhtinaspiispakunnat, vuonna 1805 Ansbachin ja vuonna 1809 osia läntisestä Itävallasta. Joulukuussa 1805 allekirjoitetussa Pressburgin rauhassa Baijeri korotettiin kuningaskunnaksi ja Maksimilian Joosef kruunautti itsensä kuninkaaksi 1. tammikuuta 1806 nimellä Maksimilian I.^[1][2]

Hän pysyi Ranskan liittolaisena Napoleonin sodissa, osallistui Reinin liittoon ja lähetti 30 000 miestä Napoleonin Venäjän-sotaretkelle vuonna 1812. Ranskan sotaonnen käännyttyä Maksimilian Joosef vaihtoi puolta ja liittoutui lokakuussa 1813 Itävallan kanssa sillä ehdolla, että saisi pitää kuningaskuntansa. Hän joutui palauttamaan joitain alueita Itävallalle vuonna 1814 ja 1816, mutta sai vastineeksi Napoleonin sotien jälkeisissä rauhanjärjestelyissä takaisin Reinin länsipuolisia alueita.^[1]

Maksimilian I Joosef oli aikanaan Saksan vapaamielisimpiä hallitsijoita. Hän antoi jo vuonna 1808 Baijerille perustuslain, ja korvasi sen toukokuussa 1818 uudella perustuslailla, jonka yhteydessä perustettiin muun muassa kaksikamarinen parlamentti. Hän kehitti ja modernisoi Baijerin hallintoa yhdessä luotetun ministerinsä Maximilian von Montgelasin kanssa, kunnes erotti tämän vuonna 1817 poikansa, kruununprinssi Ludvigin pyynnöstä.^[1][2]

Vuosina 1809-1810 Maksimilian laaditutti yleissuunnitelman Münchenin kaupungin laajentamiseksi, kun sitä ympäröivät linnoitteet ja muurit oli purettu. Arkkitehti Carl von Fischer ja Friedrich Ludwig von Sckell laativat englantilaisen maisemapuutarha arkkitehtuurin inspiroimia viheralueita Nymphenburgin linnaan, uuden esikaupungin Maxvorstadtin sekä kaupungin ensimmäisen puistokadun Brienner Straßen. Vuonna 1818 valmistui Carl von Fischerin suunnitelmien mukaan rakennettu uusklassinen 2 500 paikkainen Kuninkaallinen hovi- ja kansallisteatteri, joka rakennettiin uudelleen 1825 tulipalon jälkeen. ^[4]

Maksimilian rakasti keskustelemista ihmisten kanssa kaduilla ja torilla. Arkkitehti Karl Theodorin suunnittelema Englantilainen puutarha, Hofgarten, vanha kasvitieteellinen puutarha ja vaaliruhtinaan maalauskokoelmat sekä kirjastot avattiin yleisölle. Kruununprinssin Ludwigin ja Saksi-Hildburghausenin prinsessa Teresen häiden yhteydessä Münchenissä vuonna 1810 järjestetyistä juhlista kehittyi Oktoberfest, joka järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1811 yhdistettynä maatalousnäyttelyyn.^[4]

Maksimilian Joosef keräsi taidetta ja hänen kokoelmaansa kuului yksi Johannes Vermeerin 37 teoksesta, Helmiä mittaava nainen. Hän perusti myös kuninkaallisen Münchenin taideakatemian vuonna 1808.^[2] Hän suhtautui kuitenkin skeptisesti kruununperijänsä Ludvig I:n antiikinkeräilyintoon:

"[…] Hullu poikani haluaa jälleen kuluttaa rahaa ostaakseen vanhaa roskaa, ja toivoo tekevänsä ​​tästä oluenjuojien rodusta kreikkalaisia ja roomalaisia."^[5]

Maksimilian I Joosef kuoli nimipäiväjuhliensa jälkeisenä yönä 69-vuotiaana lokakuussa 1825 Nymphenburgin linnassa.^[4] Hänet on haudattu Theatinerkircheen Müncheniin.^[6] Hän oli hallitsijana erittäin suosittu ja sai lempinimen "der gute Vater Max" eli hyvä Max-isä.^[7]

Maksimilian Joosefin puoliso oli vuodesta 1785 Hessen-Darmstadtin pfalzkreivitär Auguste Wilhelmine ja tämän kuoltua vuodesta 1797 Badenin maakreivitär Karoline. Maksimilian Joosefin seuraajaksi tuli hänen poikansa Ludvig I. Vanhimman tyttärensä Amalie Augusten kuningas naitti Italian varakuninkaana toimineelle Napoleonin poikapuolelle, Leuchtenburgin herttua Eugène de Beauharnaisille.^[2] Nuoremmista tyttäristä Karoline Auguste nai ensin Württembergin kruununprinssi Vilhelmin ja sitten Itävallan keisari Frans I:n, Elisabeth Ludovika Preussin kuningas Fredrik Vilhelm IV:n, Amalie Auguste Saksin kuningas Juhanan, Sophie Itävallan arkkiherttua Frans Kaarlen ja Maria Anna Saksin kuningas Fredrik August II:n.^[8]

Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Hessen-Darmstadtin pfalzkreivitär Auguste Wilhelmine Marie (1765–1796), joka oli Hessen-Darmstadtin maakreivi Georg Wilhelmin ja kreivitär Luise von Leiningen-Falkenburg-Dagsburgin tytär. He avioituivat 30. syyskuuta 1785 Darmstadtissa. Auguste kuoli keuhkotautiin 29-vuotiaana.^[4]

Heille syntyi viisi lasta:^[4]

• Ludvig I Baijerin kuningas (25. elokuuta 1786 – 29. helmikuuta 1868) avioitui 1810 prinsessa Therese Saksi-Hildburghausenin kanssa; heille syntyi yhdeksän lasta
• Prinsessa Auguste Amalie Ludovika (21. kesäkuuta 1788 – 13. toukokuuta 1851) avioitui Leuchtenbergin herttua Eugène de Beauharnais'n kanssa; heille syntyi seitsemän lasta, joista monet avioituivat eurooppalaisiin kuningashuoneisiin
• Prinsessa Amalie Maria Auguste (9. lokakuuta 1790 – 24. tammikuuta 1794) kuoli 3-vuotiaana
• Prinsessa Karoline Auguste (8. helmikuuta 1792 – 9. helmikuuta 1873) avioitui 1808 Württembergin kruununprinssi Vilhelm I:n kanssa, avioliitto mitätöitiin 1814 ja vuonna 1816 Itävallan keisari Frans II:n kanssa, liitto oli lapseton.
• Prinssi Karl Theodor Maximilian (7. heinäkuuta 1795 – 16. elokuuta 1875), avioitui 1823 morganaattisesti Marie-Anne-Sophie Petinin kanssa ja toisen kerran 1859 Henriette Schöllerin kanssa, liitot olivat lapsettomia

Maksimilianin toinen puoliso oli maakreivitär Karoline Friederike Wilhelmine von Baden (1776–1841), joka oli Badenin maakreivi Karl Ludwigin ja Hessen-Darmstadtin prinsessa Amalie Friederiken tytär. He avioituivat 9. maaliskuuta 1797 Karlsruhessa.^[4]

Heille syntyi kahdeksan lasta, joista aikuisiksi eli viisi tytärtä, joista neljä oli kaksosia:^[4]

• Kuolleena syntynyt poika (5. syyskuuta 1799)
• Prinssi Maximilian Joseph Karl Friedrich (28. lokakuuta 1800 – 12. helmikuuta 1803), kuoli 2-vuotiaana
• Prinsessa Elisabeth Ludovika ("Elise") (13. marraskuuta 1801 – 14. joulukuuta 1873) Amalie Augusten kaksoissisar, avioitui Preussin kuningas Fredrik Vilhelm IV:n kanssa, liitto oli lapseton.
• Prinsessa Amalie Auguste (13. marraskuuta 1801 – 8. marraskuuta 1877) Elisabeth Ludovikan kaksoissisar, avioitui Saksin kuningas Juhana I:n kanssa.
• Prinsessa Maria Anna Leopoldine (27. tammikuuta 1805 – 13. syyskuuta 1877) Sophien kaksoissisar, avioitui Saksin kuningas Fredrik August II:n kanssa.
• Prinsessa Sophie Friederike Dorothea (27. tammikuuta 1805 – 28. toukokuuta 1872) Maria Annan kaksoissisar. Avioitui Itävallan arkkiherttua Franz Karlin kanssa; heidän lapsiaan olivat Itävallan keisari Frans Joosef I ja Meksikon keisari Maksimilian I.
• Prinsessa Ludovika Wilhelmine (30. elokuuta 1808 – 25. tammikuuta 1892) avioitui Baijerin herttua Max Josephin (1808–1888) kanssa; heille syntyi kymmenen lasta, joista toiseksi vanhin tytär oli Itävallan keisarinna Elisabet.
• Prinsessa Maximiliana Josefa Karoline (21. heinäkuuta 1810 – 4. helmikuuta 1821), kuoli 10-vuotiaana

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maksimilian I Joosef Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Ranska BnF data Saksa Italia Israel Belgia Yhdysvallat Tšekki Kreikka Alankomaat Vatikaani Taiteenala MusicBrainz RKD Artists Henkilöt BMLO Deutsche Biographie Muut RISM IdRef Te Papa (New Zealand)