The Green Inferno

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
The Green Inferno
Ohjaaja Eli Roth
Käsikirjoittaja
  • Eli Roth
  • Guillermo Amoedo
Tuottaja
  • Christopher Woodrow
  • Molly Conners
  • Eli Roth
  • Miguel Asensio
  • Nicolás López
Säveltäjä Manuel Riveiro
Kuvaaja Antonio Quercia
Leikkaaja Ernesto Díaz Espinoza
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat, Peru, Chile, Kanada, Espanja
Tuotantoyhtiö Worldview Entertainment
Open Road Films
Levittäjä BH Tilt, High Top Releasing
Ensi-ilta
Kesto 100 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

The Green Inferno on vuonna 2013 valmistunut Eli Rothin ohjaama kannibaalikauhuelokuva. Se sai inspiraationsa 1970- ja 1980-lukujen italialaisista kannibaaliaiheisista eksploitaatioelokuvista, kuten Kannibaalien polttouhrit (1980). The Green Infernon pääosissa näyttelevät muun muassa Lorenza Izzo, Ariel Levy sekä Daryl Sabara, ja se kertoo joukosta aktivistinuoria, jotka haluavat suojella Perun alkuperäiskansoja, mutta päätyvätkin itse erään kannibalistisen heimon käsiin.

Elokuvan alussa fuksi nimeltä Justine (Lorenza Izzo) kiinnostuu opiskelijoiden aktivistiryhmästä, jota vetää karismaattinen Alejandro (Ariel Levy). Ryhmä on huolissaan Amazonin sademetsien hakkuista, jotka uhkaavat alkuperäiskansojen elinalueita. Ryhmä matkustaa Peruun lisätäkseen ihmisten tietoisuutta asiasta, mutta erinäisten sattumusten seurauksena heidän lentokoneensa putoaa sademetsään ja eloonjääneet joutuvat paikallisen heimon vangeiksi.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Lorenza Izzo  Justine  
 Ariel Levy  Alejandro  
 Daryl Sabara  Lars  
 Kirby Bliss Blanton  Amy  
 Magda Apanowicz  Samantha  
 Sky Ferreira  Kaycee  
 Aaron Burns  Jonah  
 Ignacia Allamand  Kara  

The Green Inferno valmistui vuonna 2013, mutta pääsi levitykseen vasta muutamaa vuotta myöhemmin tuotantoyhtiön ongelmien vuoksi.[1] Ilmestyessään elokuva sai lähinnä kielteisiä arvioita.[2] Rotten Tomatoes -sivuston mukaan 38 % kriitikoista antoi elokuvalle myönteisen arvostelun. Yhteenvedon mukaan The Green Inferno ei tuo Rothille uusia ihailijoita, mutta vanhat fanit saavat sitä mitä kaipaavatkin.[3] AllMovien Dan Gelb piti elokuvan markkinointia harhaanjohtavana. Raa’an väkivallan sijaan suurin osa elokuvasta jumiutuu kuvaamaan tympeiden hahmojen välistä tympeää draamaa.[4]

Helsingin Sanomien elokuvakriitikko Juho Typpö sanoi elokuvan olevan tyypillinen Eli Rothin elokuva — ”överiä verenlennätystä häijyllä huumorilla höystettynä”. Typpö tiedosti The Green Infernon pyrkimyksen jatkaa 70- ja 80-lukujen italialaisten kannibaalielokuvien shokeeraavaa perinnettä, muttei kokenut elokuvan yltävän niiden tasolle, sillä Roth ei ”osaa tai uskalla tehdä aidosti järkyttävää elokuvaa”.[1]

Aamulehden Antti Selkokari nosti The Green Infernon syvällisimpänä antina esiin elokuvan alun ilkeän satiirin ”kulutuskulttuuriin täysillä osallistuvasta opiskelevasta nuorisosta, joka samalla myös harjoittaa aktivismia hyvien asioiden, kuten sademetsien viimeisten alkuperäisheimojen takia”. Tämä tosin saa pian väistyä ”veriroiskeiden ja ennennäkemättömän niljakkaiden raateluiden” tieltä, sillä niiden takia ihmiset Eli Rothin elokuvia menevät katsomaan.[5]

Yhdysvaltalainen kirjailija Stephen King ylisti elokuvaa Twitterissä. Roth vastasi twiittiin kertomalla olevansa "sanaton" ja kutsui Kingiä hänen "sankariksi".[6]

  1. a b Typpö, Juha: Elokuva-arvostelu: Teinit päätyvät kannibaaliheimon ruoaksi kesyssä kauhuelokuvassa Helsingin Sanomat. 5.2.2016. Viitattu 26.3.2021.
  2. The Green Inferno. MetaCritic. Viitattu 2.12.2021. (englanniksi)
  3. The Green Inferno. Rotten Tomatoes. Viitattu 2.12.2021. (englanniksi)
  4. Gelb, Dan: The Green Inferno (2013). AllMovie. Viitattu 2.12.2021. (englanniksi)
  5. Selkokari, Teemu: Elokuva-arvio: Vain puolikypsää kannibaalikauhua Aamulehti. 4.2.2016. Viitattu 26.3.2021.
  6. Smith, Michelle: Eli Roth Freaks Out At Stephen King's Tweet Mentioning The Green Inferno moviepilot.com. 18.9.2015. Arkistoitu 22.9.2015. Viitattu 2.1.2024.