kiihko
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kiihko (1)
- kiihkeä, palavan raju tunne t. halu, kiihtymystila; äärimmäinen, kiihkeä aate t. mielipide
- Isänmaallinen kiihko yltyi yltymistään.
- Saarnamiehen silmät paloivat ja hän huohotti kiihkosta saarnatessaan yhtä kiihkoissaan olevalle seurakunnalleen.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkiːhko/
- tavutus: kiih‧ko
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiihko | kiihkot |
| genetiivi | kiihkon | kiihkojen |
| partitiivi | kiihkoa | kiihkoja |
| akkusatiivi | kiihko; kiihkon |
kiihkot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiihkossa | kiihkoissa |
| elatiivi | kiihkosta | kiihkoista |
| illatiivi | kiihkoon | kiihkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiihkolla | kiihkoilla |
| ablatiivi | kiihkolta | kiihkoilta |
| allatiivi | kiihkolle | kiihkoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiihkona | kiihkoina |
| translatiivi | kiihkoksi | kiihkoiksi |
| abessiivi | kiihkotta | kiihkoitta |
| instruktiivi | – | kiihkoin |
| komitatiivi | – | kiihkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiihko- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]- hehku
- hillitön
- into, intohimo
- kiihkoilla, kiihkoilu, kiihkoilija, kiihkota
- kiihkoton
- kiihkomieli, kiihkomielinen
- kiihko-, kiihkoislamilainen, kiihkokansallinen
- -kiihkoinen, kansalliskiihkoinen, uskonkiihkoinen
- kiihtymystila
- kuumeinen
- palo
Yhdydyssanat
[muokkaa]huvittelukiihko, kansalliskiihko, lukemiskiihko, metsästyskiihko, naimakiihko, pelikiihko, puoluekiihko, sotakiihko, uskonkiihko
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kiihko Kielitoimiston sanakirjassa