Siirry sisältöön

maaseutu

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Maaseutu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]
Maaseutu
Maaseutu
Maaseutukaupunki

Substantiivi

[muokkaa]

maaseutu

  1. harvaan asuttu, us. haja-asutettu alue kaupunkien ulkopuolella
    Pekka asuu nykyään maaseudulla pienessä kylässä.
    Maaseudun autioituminen on lähes pysähtynyt.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈmɑːˌseu̯t̪u/
  • tavutus: maa‧seu‧tu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi maaseutu maaseudut
genetiivi maaseudun maaseutujen
partitiivi maaseutua maaseutuja
akkusatiivi maaseutu;
maaseudun
maaseudut
sisäpaikallissijat
inessiivi maaseudussa maaseuduissa
elatiivi maaseudusta maaseuduista
illatiivi maaseutuun maaseutuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi maaseudulla maaseuduilla
ablatiivi maaseudulta maaseuduilta
allatiivi maaseudulle maaseuduille
muut sijamuodot
essiivi maaseutuna maaseutuina
translatiivi maaseuduksi maaseuduiksi
abessiivi maaseudutta maaseuduitta
instruktiivi maaseuduin
komitatiivi maaseutuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo maaseudu-
vahva vartalo maaseutu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

yhdyssana sanoista maa ja seutu

Sana on oppitekoinen uudissana, jonka ensiesiintymä suomen kirjakielessä on Daniel Europaeuksen 1853 ilmestyneessä teoksessa Svenskt-Finskt Handlexikon - Ruotsalais-suomalainen sanakirja.[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

maaseutuasutus, maaseutukaupunki, maaseutukeskus, maaseutukiertue, maaseutukunta, maaseutuväestö

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • maaseutu Kielitoimiston sanakirjassa
  • maaseutu Tieteen termipankissa
  • Artikkelit 106, 831 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 662. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.