nitoa

nitoa (52-F) (taivutus[luo])

1. liittää (esim. paperipinon paperit tai nidottavan kirjat sivut) tiukasti kiinni niitillä tai langalla

• IPA: /ˈnit̪oɑˣ/
• tavutus: ni‧to‧a

• nivoa

• substantiivit: nide, nidos, nitoja, nitominen, nituri

nitomakone, nitomalaite, nitomapistooli, nitomasinkilä

• nitoa Kielitoimiston sanakirjassa
• nitoa Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa