perustaa

perustaa (53) (taivutus[luo])

1. panna jokin alkuun, laskea tai luoda perusta jollekin

   Helsinki perustettiin kilpailijaksi Tallinnalle vuonna 1550.

   Yhtye perustettiin vuonna 1993.

   perustava kokous

   Sopimus perustaa korvausvaateen.

2. pitää jotain lähtökohtana; nojata, tukeutua johonkin

   Hän perustaa väitteensä tieteelliseen tutkimukseen.

3. (arkikieltä) välittää

   Hän ei siitä paljoa perustanut.

• IPA: /ˈperust̪ɑːˣ/
• tavutus: pe‧rus‧taa

• perusta

• (1) aloittaa, panna alkuun, avata
• (2) nojata, pohjata, tukeutua, vedota
• (3) välittää, piitata, huolia, ottaa varteen, ottaa huomioon, osoittaa huomiota

• substantiivit: perustaja, perustanta, peruste, perustus
• verbit: passiivinen perustua, perustella, frekventatiivinen perustua

perustamiskokous, perustamistyö, perustamisvuosi

• perustaa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 391 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa