Kofi Annan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kofi Atta Annan
Yhdistyneiden kansakuntien seitsemäs pääsihteeri
1. tammikuuta 1997 – 31. joulukuuta 2006
Edeltäjä Boutros Boutros-Ghali
Seuraaja Ban Ki-moon
Henkilötiedot
Syntynyt8. huhtikuuta 1938
Kumasi, Kultarannikko
Kuollut18. elokuuta 2018 (80 vuotta)
Bern, Sveitsi
Puoliso Titi Alakija (avioitui 1965- erosi 1983)
Nane Lagergren (avioitui . 1984)
Tiedot
Uskonto protestantti
Kunnianosoitukset Nobelin rauhanpalkinto (2001)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Kofi Atta Annan (8. huhtikuuta 1938 Kumasi, Kultarannikko[1]18. elokuuta 2018 Bern, Sveitsi[2]) oli ghanalainen diplomaatti, joka toimi seitsemäntenä Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerinä vuosina 1997–2006. Vuonna 2001 Annanille myönnettiin ansioistaan yhdessä YK:n kanssa Nobelin rauhanpalkinto.[3]

Nuoruus ja opiskelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kofi Annan syntyi Kultarannikon Kumasissa. Hänen vanhempansa olivat Victoria ja Henry Reginald Annan. Hänellä oli vuonna 1991 kuollut kaksoissisko Efua Atta. Kofi sai kasteessa nimen Anthony, mutta hänen vanhempansa halusivat käyttää perinteisiä nimiä. ”Kofi” tarkoittaa perjantaina syntynyttä poikaa. Hänen toinen etunimensä ”Atta” tarkoittaa akanin kielellä kaksosta.[4][5] Kofin molempien vanhempien suku oli fantekansan ylimystöä, ja hänen isällään oli myös ašantitaustaa.[5]

Annan kävi vuosina 1954–1957 Mfantsipimin sisäoppilaitosta Cape Coastissa.[6][7] Hän valmistui koulusta samana vuonna kuin Ghana itsenäistyi, ja hän aloitti seuraavaksi opinnot Kumasin tieteen ja teknologian collegessa.[7]

Annan sai 1958 Ford-säätiön stipendin ja pääsi sen avulla päättämään opintonsa Minnesotaan Yhdysvaltoihin Macalester Collegeen.[7] Hän suoritti siellä taloustieteestä alemman korkeakoulututkinnon 1961 ja jatkoi vuosiksi 1961–1962 Geneveen Graduate Institute of International Studies -oppilaitokseen. Annan palasi vuosiksi 1971–1972 opiskelemaan Yhdysvaltoihin, tällä kertaa Massachusetts Institute of Technologyyn, jossa hän suoritti maisterin tutkinnon hallintopuolelta.[8]

Annan aloitti vuonna 1962 työnsä YK:ssa budjetinlaskijana WHO:ssa. Annan ei suunnitellut tekevänsä työuraa YK:ssa, vaan hän ajatteli palaavansa Ghanaan. Budjettivirkamiehen tehtävien jälkeen hän toimi Afrikan talouskomissiossa Addis Abebassa ja UNEF II -joukoissa Ismailiassa. Annan palasi Ghanaan 1974 ja työskenteli kahden vuoden ajan Ghanan turismiviraston johtajana. Ghanan sotilashallinto teki kuitenkin työn vaikeaksi, minkä takia Annan palasi YK:hon.[5]

Annan viettikin lopun uraansa YK:n palveluksessa ja kohosi hiljalleen arvoasteikossa. Hän työskenteli pitkään sekä New Yorkissa että Genevessä.[5] Hänet valittiin vuonna 1980 YK:n pakolaisjärjestön henkilöstöosaston johtoon. Hänestä tuli 1987 henkilöstöhallinnon apulaispääsihteeri sekä turvallisuuskoordinaattori.[9]

Annan lähetettiin 1990 Bagdadiin turvaamaan YK:n työntekijöiden vapauttamista Persianlahden sodan aikana. YK:n pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali teki onnistuneen operaation jälkeen Annanista vuonna 1992 uuden rauhanturvatoiminnan osaston toiseksi korkeimman virkamiehen. Annan nousi Yhdysvaltain tuella seuraavana vuonna osaston johtoon ja YK:n apulaispääsihteeriksi.[5]

Annan oli YK:n apulaispääsihteeri, kun Ruandan kansanmurha tapahtui vuonna 1994. Kanadalainen YK:n kenraali Roméo Dallaire syytti Annania passiivisuudesta kansanmurhan aikana.[10] Annan itsekin sanoi myöhemmin, että ”meistä jokaisen pitää katkerasti katua sitä, ettemme tehneet enempää tapahtumien estämiseksi”. Annan johti rauhanturvatoiminnan osastoa myös vuonna 1995, jolloin tapahtui Bosnian sodan Srebrenican joukkomurha.[11]

Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeriksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

13. joulukuuta 1996 Annania suositeltiin turvallisuusneuvostossa YK:n uudeksi pääsihteeriksi, ja neljä päivää myöhemmin yleiskokous valitsi hänet. Hän aloitti virassa 1. tammikuuta 1997. Annan seurasi egyptiläistä Boutros Boutros-Ghalia, ja hänestä tuli ensimmäinen tummaihoinen afrikkalainen pääsihteeri. Merkkinä suuresta kansansuosiosta Annan nimitettiin uudelleen pääsihteerin virkaan 1. tammikuuta 2002.

Annanin mukaan nimettiin suunnitelma Kyproksen yhdistämiseksi vuonna 2004 kansanäänestyksellä. Kyproksen kreikkalaiset kuitenkin hylkäsivät suunnitelman, kun turkkilainen osapuoli oli sen hyväksynyt.

Annan toimi muun muassa kunniamurhia vastaan, nimittäen niitä häpeämurhiksi. Muun muassa Irakin viimeaikaisten terrori-iskujen johdosta Annan peräänkuulutti laajempaa kansainvälistä yhteistyötä terrorismia vastaan. Jäähyväispuheessaan hän arvosteli Yhdysvaltoja ja George W. Bushia Irakin sodasta.

Vuonna 2005 Annan nimitti Suomen presidentin Martti Ahtisaaren erityisedustajakseen Kosovon asemasta käytyihin neuvotteluihin. Annan ja Ahtisaari olivat tunteneet toisensa 1970-luvulta lähtien, ja he olivat toimineet läheisessä yhteistyössä Ahtisaaren luotsatessa YK:n erityisedustajana Namibiaa kohti itsenäistymistä 1980-luvun aikana.[12]

Pääsihteeriyden jälkeinen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Annan piti viimeisen puheen YK:ssa 11. joulukuuta 2006. Hänen seuraajakseen valittiin eteläkorealainen Ban Ki-moon. Annan palasi kotimaahansa Ghanaan ja asettui maan presidenttiehdokkaaksi kuitenkaan voittamatta vaaleja. Hän oli Global Eldersin jäsen.

Annan oli sovittelijana eräissä konflikteissa, kuten Kenian presidentinvaalivilpin jälkeisissä levottomuuksissa vuonna 2008[13]. Helmikuusta elokuuhun 2012 Annan toimi YK:n ja Arabiliiton lähettiläänä Syyrian kriisissä[14].

Syksyllä 2012 Annan nähtiin entisen alaisensa Elisabeth Rehnin haastattelussa Yleisradion keskusteluohjelmassa Elisabeth kohtaa.[15]

Vuonna 2013 julkaistiin Kofi Annanin ja Nader Mousavizadehin kirjoittama muistelmateos Elämäni sodassa ja rauhassa.[16]

Annanin kuolemasta tiedotti lauantaina 18. elokuuta 2018 hänen nimikkosäätiönsä Kofi Annan Foundation. Säätiön tiedotteessa kerrottiin Annanin nukkuneen rauhallisesti pois lyhyen sairauden jälkeen. Presidentti Martti Ahtisaari luonnehti muistosanoissaan Annania YK:n kaikkien aikojen menestyksekkäimmäksi pääsihteeriksi, joka oli aina poikkeuksellisen voimakkaasti sitoutunut kulloiseenkin työtehtäväänsä.[12]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Annan oli naimisissa ruotsalaisen juristin Nane Maria Annanin kanssa. Annanilla oli kolme lasta: Kojo Annan, Ama Annan ja Nina Cronstedt de Groot. Kojo ja Ama syntyivät Annanin ensimmäisestä avioliitosta nigerialaisen Titi Alakijan kanssa. Nina Cronstedt de Groot on Nane Maria Annanin aiemmasta avioliitosta.

Annan asui loppuvuotensa Genevessä ja vietti aikaa myös Sveitsin maaseudulla. Hän kuoli sairaalassa Bernissä.[17]

Annan puhui englantia, ranskaa ja fantea ja eräitä muita afrikkalaisia kieliä. Uskonnoltaan Annan oli protestantti.

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Kofi Annan – Facts Nobelprize.org. Viitattu 22.11.2014. (englanniksi)
  2. Juupaluoma, Johanna ja El Kamel, Sonja: YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan on kuollut - Ulkomaat hs.fi. 18.8.2018. Viitattu 18.8.2018.
  3. The Nobel Peace Prize for 2001 Nobel. Viitattu 3.11.2017.
  4. Kofi Annan Fast Facts 31.3.2020. Cable News Network. Viitattu 25.9.2024. (englanniksi)
  5. a b c d e Courtney B. Smith: Kofi Annan. Teoksessa Encyclopedia of Human Rights. Oxford: Oxford University Press, 2009. ISBN 9780195336887. Wikipedian lähdekirjasto (viitattu 25.9.2024). (englanniksi)
  6. Life Map Educational Broadcasting Company. Arkistoitu 11.10.2017. Viitattu 25.9.2024. (englanniksi)
  7. a b c Hella Pick: Kofi Annan obituary The Guardian. 19.8.2018. Guardian News & Media Limited. Viitattu 25.9.2024. (englanniksi)
  8. Kofi Annan – Biographical NobelPrize.org. Nobel Prize Outreach AB. Viitattu 25.9.2024. (englanniksi)
  9. Former Secretary-General of the United Nations and Founder of the Kofi Annan Foundation Kofi Annan Foundation. Viitattu 25.9.2024. (englanniksi)
  10. Timothy Longman: Kofi Annan was a strong voice for peace. Rwanda was where he fell short The Washington Post. 20.8.2018. WP Company LLC. Viitattu 25.9.2024. (englanniksi)
  11. Krishnadev Calamur: The World’s Failure in Rwanda Changed Kofi Annan’s Worldview The Atlantic. 18.8.2018. Viitattu 25.9.2024. (englanniksi)
  12. a b Elina Melamies: Kofi Annanin kuolema kosketti presidenttejä. Aamulehti 19. elokuuta 2018, s. A24. Alma Media.
  13. Kenya government anger with Annan BBC. Viitattu 13.02.2008. (englanniksi)
  14. Turhautunut Annan jättää Syyria-lähettilään tehtävänsä 2.8.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 3.8.2012.
  15. Uusitorppa, Harri: Elisabeth Rehnin ensimmäinen vieras on Kofi Annan Helsingin Sanomat. 10.9.2012. Viitattu 8.8.2014.
  16. Kirjakevät: Elämäkerrat ja muistelmat 13.1.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 16.10.2013.
  17. Kofi Annan, former UN secretary general, dies (Ghanaian who served as secretary general between 1997 and 2006, dies aged 80) The Guardian World. The Guardian. Viitattu 18.8.2018.
  18. Ghana honours famous son Kofi Annan BBC News. 2.8.2000. Viitattu 24.9.2024. (englanniksi)
  19. Poz. 564 i 565 (pdf) Monitor Polski. 2000. Viitattu 24.9.2024. (polonais)
  20. ENTIDADES ESTRANGEIRAS AGRACIADAS COM ORDENS PORTUGUESAS Página Oficial das Ordens Honoríficas Portuguesas. 2024. Viitattu 24.9.2024. (portugais)
  21. In memoriam: Kofi Annan Nederland een Vereniging voor de Verenigde Naties. 18.8.2018. Viitattu 24.9.2024. (néerlandais)
  22. Anfragebeantwortung (pdf) (s. 1767) parlament.gv.at. 2012. Viitattu 24.9.2024. (allemand)
  23. Honorary knighthood for Kofi Annan The Sydney Morning Herald. 25.10.2007. Viitattu 24.9.2024. (englanniksi)
  24. Tischrede von Bundespräsident Horst Köhler anlässlich des Abendessens zu Ehren des ehemaligen Generalsekretärs der Vereinten Nationen, Herrn Kofi Annan Bundespräsidialamt. 5.5.2008. Viitattu 24.9.2024. (allemand)
  25. Remarks by H.E Mr. Kofi Annan on being decorated with the title of Grand Officer of the National Order of the Legion of Honour Kofi Annan Foundation. 2.5.2013. Viitattu 24.9.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdistyneiden kansakuntien lippu Edeltäjä:
Boutros Boutros-Ghali
Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri
1997–2006
Seuraaja:
Ban Ki-moon