Yliopistoranking

Yliopistoranking on yliopistojen välistä paremmuusjärjestystä kuvaava lista, joka perustuu yliopistovertailuun. Yliopistorankingeilla arvioidaan olevan suuri vaikutus yliopistojen houkuttelevuuteen potentiaalisten opiskelijoiden ja tutkijoiden silmissä.^[1][2] Sen vuoksi yliopistot ottavatkin rankingit nykyisin vakavasti, etenkin Aasiassa.^[3][2] Yliopistot saavat vertailujen kautta täsmällistä ja vertailukelpoista dataa, ja ne hyödyntävät rankingeja muun muassa oman asemoinnin ja strategisen työn seurantavälineinä.^[4]

Yliopistovertailut mittaavat ensisijaisesti tutkimuksen tuloksellisuutta, sillä tutkimuksen korkeaa tasoa arvostetaan ja sitä on helppo mitata.^[1][2] Yliopistoja vertaillaan etenkin vertaisarviointien sekä tieteellisissä julkaisuissa tehtyjen siteerausten määrän kannalta.^[4]

Merkittävimpiä kansainvälisiä yliopistorankingeja ovat kiinalainen Academic Ranking of World Universities ("Shanghain lista"), brittiläinen QS World University Rankings (QS, Quacquarelli Symonds) sekä brittiläinen Times Higher Education World University Rankings (THE).^[1]

Yliopistorankingien kärkipaikoilla on alun perin toistuvasti ollut paljon etenkin yhdysvaltalaisia ja englantilaisia yliopistoja, kuten Harvardin, Oxfordin ja Cambridgen yliopistot ja myöhemmin myös aasialaisia yliopistoja.^[2][5] Suomalaisista yliopistoista parhaiten rankingeissa on menestynyt Helsingin yliopisto.^[6] Rankingeihin lasketaan mukaan kaikista maailman 15–30 tuhannesta yliopistosta vain osa.^[4]

Shanghain yliopistoranking (Academic Ranking of World Universities, ARWU) perustettiin vuonna 2003, ja se on yksi vanhimmista yliopistorankingeista. ARWU-lista kehitettiin Shanghain Jiao Tong -yliopistossa kiinalaisten poliittisten ja koulutushallinnon päättäjien apuvälineeksi Kiinan korkeakoulujen vertailemiseksi läntisiin akateemisiin opinahjoihin.^[7][8] Vuodesta 2009 lähtien rankingia on ylläpitäänyt yksityinen konsulttiyritys Shanghai Rankings Consultancy.^[9] Shanghain lista mittaa vain tutkimuksen tuloksellisuutta, minkä vuoksi sen arviot ovat selkeitä ja objektiivisia.^[1] Vertailussa käytetään kuutta kriteeriä: tietyissä arvovaltaisissa julkaisuissa julkaistujen artikkelien ja sitaatioiden määrä, tutkijoiden saamien sitaatioiden määrä, Nobelin ja Fieldsin palkinnon saajien määrä opiskelijoissa ja henkilökunnassa, sekä oppilaitoksen menestys suhteessa sen kokoon.^[10]

Brittiläinen Times Higher Education (THE) -lehden ranking on tunnetuimmista rankingeista monipuolisin, sillä se arvioi myös yliopistojen opetusta, suhteita teollisuuteen sekä kansainvälistymistä.^[11][1] Teknilliset yliopistot menestyvät hyvin THE:n rankingissa.^[3]

Brittiläinen Quacquarelli Symonds World University Rankings on julkaistu vuodesta 2004.^[12][13] Aluksi, vuoteen 2009 asti, sitä julkaistiin THE-rankingien kanssa, minkä jälkeen ne erosivat. QS:n yliopistoranking julkaistaan nykyisin verkkosivuston välityksellä. Arvio painottaa akateemista vertaisarviointia ja muita mainearvioita.^[1][14] Tuloksesta 40 prosenttia koostuu vertaisarvioinnista ja 10 prosenttia työnantajakyselystä.^[15]

U-Multirank on Euroopan komission aloitteesta vuonna 2013 käyttöön otettava luokitustyökalu. Se on suunniteltu hollantilaisen Twenten yliopiston ja saksalaisen tutkimuslaitoksen yhteistyönä. U-Multirankissa yliopistojen toiminnan osa-alueita tarkastellaan itsenäisesti, ei yhden ranking-luvun kautta.^[6]

Leiden Ranking (CWTS Leiden Ranking, Leidenin yliopisto, Alankomaat) mittaa pelkästään julkaisujen määrää ja niiden vaikutusta.^[15] Kiinalaiset yliopistot ovat vahvistaneet sijoituksiaan tässä rankingissa hyvin merkittävästi vuoden 2020 luvulla.^[16] Tutkimuksen tason nousun ja kansainvälistymisen ohella kehitykseen vaikuttaa käytetty tietokanta. Web of Science alkoi liittää kiinalaisen, yhteistyössä Kiinan tiedeakatemian kanssa luodun alueellisen viitetietokannan aineistoja mukaan vuoden 2008 jälkeen.^[17]

Muita tunnettuja kansainvälisiä yliopistorankingeja ovat muun muassa Taiwan Ranking, Scimago Institutions Rankings (Espanja) ja Financial Timesin ranking.^[3] Yhdysvaltain merkittävin kansallinen yliopistoranking on U.S. News & World Report America’s Best College Ranking.^[1] Muista mittareista mainittakoon paljolti Web of Scienceen pohjautuva URAP (University Ranking by Academic Performance, Turkki).^[18]

Taulukossa ovat tunnetuimpien rankinglistojen top-10:een sijoittuneet yliopistot, sekä kaikki rankingeihin otetut suomalaiset yliopistot vuonna 2015/2016.

Yliopisto	Maa	THE 2024 [19]	QS 2016–2017 [20]	ARWU 2016 [21]
Oxfordin yliopisto	Iso-Britannia	1.	6.	7.
Stanfordin yliopisto	Yhdysvallat	2.	2.	2.
Massachusetts Institute of Technology	Yhdysvallat	3.	1.	5.
Harvardin yliopisto	Yhdysvallat	4.	3.	1.
Cambridgen yliopisto	Iso-Britannia	5.	4.	4.
Princetonin yliopisto	Yhdysvallat	6.	11.	6.
California Institute of Technology	Yhdysvallat	7.	5.	8.
Imperial College London	Iso-Britannia	8.	9.	23.
Kalifornian yliopisto, Berkeley	Yhdysvallat	9.	28.	3.
Yalen yliopisto	Yhdysvallat	10.	7.	17.
ETH Zürich	Sveitsi	11.	8.	19.
Tsinghua-yliopisto	Kiina	12.	20.	9.
Chicagon yliopisto	Yhdysvallat	13.	10.	10.
Helsingin yliopisto	Suomi	121.	91.	56.
Aalto-yliopisto	Suomi	201.–250	133.	401.–500.
Lappeenrannan teknillinen yliopisto	Suomi	251.–300.	471.–480.	–
Oulun yliopisto	Suomi	251.–300.	411.–420.	401.–500.
Tampereen yliopisto	Suomi	301.–350.	501.–550.	–
Turun yliopisto	Suomi	301.–350.	234.	401.–500.
Jyväskylän yliopisto	Suomi	401.–500.	338.	–
Vaasan yliopisto	Suomi	401. – 500.
Åbo Akademi	Suomi	501. –600	501.–550.	–
Itä-Suomen yliopisto	Suomi	351.–400.	382.	301.–400.

*jaettu sija.

Vaikka yliopistorankingeja seurataankin tarkasti, niitä on kritisoitu monista syistä.^[2]

Eri tieteenalojen erilaisista julkaisutraditiosta johtuen yliopistovertailut suosivat lääketiedettä ja luonnontieteitä, ja syrjivät humanistisia aloja ja yhteiskuntatieteitä.^[2] Yliopistorankingit painottavat luonnontieteitä, tekniikkaa ja matematiikkaa, koska ne tuottavat eniten artikkeleita ja viittauksia, sekä keräävät suurimman rahoituksen.^[1]

Vertailut suosivat helposti mitattavia asioita, minkä pelätään yksipuolistavan yliopistoja.^[22] Opetuksen tasoa ja vaikutusta on mahdoton mitata ja vertailla maiden ja yliopistojärjestelmien välillä. Tämän vuoksi vertailuissa ei opetusta ole juuri yritettykään ottaa huomioon.^[1] Ahkera opettaja, joka ei ehdi julkaista, on monessa rankingissa pelkkää painolastia.^[23] Myöskään yhteiskunnallista vuorovaikutusta ei ole helppoa mitata.^[2]

Rankingin kärkisijoille pyrkimisen on pelätty johtavan elitismiin ja epätasa-arvoon, kun voimavaroja keskitetään muutamalle huippututkijoiden yliopistolle.^[22]

Listamuotoinen yliopistoranking ei ota huomioon yliopistojen maailmanlaajuista tason nousua, vaan tasoaan nostanutkin yliopisto voi pudota listalla alaspäin.^[1] Rankingien mittausmenetelmät voivat vaihdella vuosittain, mikä tekee yliopiston sisäisen kehityksen arvioinnin vaikeaksi.^[1] Vertailut myös tarkastelevat heterogeenisia yliopistoja kokonaisuuksina.^[2]

Vertailut suosivat englanninkielisiä yliopistoja, sillä suurimmat tieteelliset aikakauslehdet ja tietokannat ovat englanninkielisiä.^[1][22] Ihmistieteissä on kuitenkin edelleen yleistä, että artikkeli kirjoitetaan kotimaisella kielellä, mikä on nähty oman yhteiskunnan ja kulttuurin palvelemisen kannalta relevanttina. Kriitikkojen mukaan rankinglistojen vaikutuksesta humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä aloja painostetaan kuitenkin omaksumaan luonnontieteelliset julkaisukäytännöt, mikä johtaa kansalliskielten syrjäytymiseen tieteen kielenä.^[22]

Julkaisutapoja manipuloimalla, kuten pilkkomalla julkaisuja pienemmiksi, voidaan parantaa ranking-sijoitusta.^[2]

• Toisen asteen oppilaitosten vertailu

• Academic Ranking of World Universities
• Times Higher Education World University Rankings
• QS World University Rankings
• U-Multirank
• Leiden Ranking
• Scimago Institutions Ranking