Siirry sisältöön

kokoontuminen

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kokoontuminen (38)

  1. yhteen tuleminen, kerääntyminen
    Saksa kieltää yli kahden ihmisen kokoontumiset koronaviruksen takia – määräys ei koske samassa taloudessa asuvia (yle.fi)
    Tämäniltainen kokoontuminen on peruutettu.

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kokoontuminen kokoontumiset
genetiivi kokoontumisen kokoontumisten
kokoontumisien
partitiivi kokoontumista kokoontumisia
akkusatiivi kokoontuminen;
kokoontumisen
kokoontumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi kokoontumisessa kokoontumisissa
elatiivi kokoontumisesta kokoontumisista
illatiivi kokoontumiseen kokoontumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kokoontumisella kokoontumisilla
ablatiivi kokoontumiselta kokoontumisilta
allatiivi kokoontumiselle kokoontumisille
muut sijamuodot
essiivi kokoontumisena
(kokoontumisna)
kokoontumisina
translatiivi kokoontumiseksi kokoontumisiksi
abessiivi kokoontumisetta kokoontumisitta
instruktiivi kokoontumisin
komitatiivi kokoontumisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kokoontumise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kokoontumis-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]