Siirry sisältöön

säilö

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

säilö (1)

  1. säilytyspaikka
  2. (arkikieltä) putka, pidätys; turvasäilö

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsæi̯lø/
  • tavutus: säi‧lö

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi säilö säilöt
genetiivi säilön säilöjen
partitiivi säilöä säilöjä
akkusatiivi säilö;
säilön
säilöt
sisäpaikallissijat
inessiivi säilössä säilöissä
elatiivi säilöstä säilöistä
illatiivi säilöön säilöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi säilöllä säilöillä
ablatiivi säilöltä säilöiltä
allatiivi säilölle säilöille
muut sijamuodot
essiivi säilönä säilöinä
translatiivi säilöksi säilöiksi
abessiivi säilöttä säilöittä
instruktiivi säilöin
komitatiivi säilöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo säilö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kesäsäilö, laakasäilö, matkatavarasäilö, säilörehu, säilöönotto, talvisäilö, tavarasäilö, turvasäilö, vaatesäilö, yösäilö

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • säilö Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

[muokkaa]

säilö

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä säilöä
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä säilöä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä säilöä